LL Kalle Kurpan lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Coeliac Disease Beyond Villous Atrophy (Keliakia ilman ohutsuolen limakalvon nukkavauriota)

tarkastetaan 8.10.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Alessio Fasano (Marylandin yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Mäki.

                                                ***

Kalle Kurppa on syntynyt Vilppulassa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän työskentelee erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla.

Kurpan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1545, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8193-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 990, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8194-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Kalle Kurppa, puh.  041-544 8850, kalle.kurppa@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Keliakian nykyiset diagnostiset kriteerit edellyttävät ohutsuolen limakalvon suolinukkavaurion osoittamista. Limakalvovaurio kuitenkin kehittyy asteittain, ja potilaat saattavat kärsiä tyypillisistä keliakiaoireista limakalvon ollessa vielä normaali. Lisäksi sairaus saattaa esiintyä myös suoliston ulkopuolisina oireyhtyminä, joissa limakalvovaurio voi puuttua kokonaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kärsivätkö henkilöt, joilla on vielä normaali suolinukkarakenne, mutta keliakialle spesifejä veren endomysiinivasta-aineita tyypillisestä gluteeniriippuvaisesta sairaudesta, sekä hyötyvätkö he varhain aloitetusta keliakian ruokavaliosta.

Väitöskirjatyö koostui kaikkiaan neljästä erillisestä osatyöstä, joista kolme ensimmäistä olivat kliinisiä seurantatutkimuksia. Alussa osallistujille tehtiin laajat haastattelut, kudos- ja veritutkimukset sekä määritettiin keliakiaan liittyvät perintötekijät. Ensimmäisen osatyön varsinaisen tutkimusryhmän muodostivat 23 endomysiinivasta-ainepositiivista henkilöä, joilla oli vielä normaali ohutsuolen suolinukkarakenne. Heidät satunnaistettiin joko jatkamaan entisellä ruokavaliollaan tai aloittamaan gluteenivapaa ruokavalio, ja vuoden seurannan jälkeen alkuvaiheen tutkimukset toistettiin. Toisessa osatyössä oli kaikkiaan 27 vastaavaa vasta-ainepositiivista aikuista joilla oli vielä normaali suolinukkarakenne. Laajojen kudos- ja vasta-ainetutkimusten lisäksi osallistujilta määritettiin myös kliiniset keliakiaoireet ja terveyteen liittyvä elämänlaatu, sekä luuntiheys ja painoindeksi. Osatyön kolme tutkimusryhmä koostui yhteensä 13 vasta-ainepositiivisesta lapsesta joilla jälleen
normaali suolinukka. Alkututkimusten jälkeen viidelle heistä aloitettiin gluteenivapaa ruokavalion ja kahdeksan jatkoi normaalilla gluteenipitoisella ruokavaliolla. Vuoden seurannan jälkeen alkuvaiheen tutkimukset jälleen toistettiin. Seurantatutkimusten kontrolliryhmänä toimivat joko potilaat joilla oli jo diagnostinen suolinukkavaurio tai terveet kontrollihenkilöt. Väitöskirjan neljäs osatyö käsitti kolme henkilöä, joilla oli todettu ohutsuolen suolinukkavaurio ja tyypilliset keliakiaoireet lapsuudessa. Myöhemmin he olivat kuitenkin aloittaneet uudelleen gluteenin käytön, ja pitkän oireettoman ajan jälkeen heidät lähettiin sairaalaan ihokeliakiaepäilyn vuoksi.

Seurantatutkimusten tulokset osoittivat, että endomysiinivasta-ainepositiivisilla henkilöillä voi olla keliakiaoireita ja heikentynyt luuntiheys suolinukan ollessa vielä normaali. Lisäksi gluteeninkäyttöä jatkettaessa potilaiden suolinukkavaurio paheni, vasta-ainetasot nousivat ja oireet jatkuivat, kun taas hoidon aikana vasta-ainetasot laskivat ja oireet lievittyivät. Tutkittavien samanlaisuutta riippumatta nukkavaurion asteesta osoitti myös jokaiselta todetut keliakiaan sopivat perintötekijät. Gluteenivapaa ruokavalio lievitti myös vasta-ainepositiivisten aikuisten masennusoireita jälleen huolimatta normaalista suolinukkarakenteesta. Keliakian varhainen hoito ei myöskään huononna vasta-ainepositiivisten aikuisten elämänlaatua, painonhallintaa tai luuntiheyttä. Lopuksi, kaikki kolme potilasta neljännessä osatyössä saivat ihokeliakiadiagnoosin, osoittaen että pitkän oireettoman ajanjakson jälkeen sekä keliakian kliininen että histologinen ilmiasu voivat vaihtua.
 
Väitöskirjatyön tulokset osoittavat endomysiinivasta-ainepositiivisten henkilöiden kärsivän perinnöllisestä gluteeniherkästä sairaudesta riippumatta ohutsuolen limakalvovaurion asteesta. Lisäksi sekä keliakian kliininen että kudostason taudinkuva voivat muuttua ajan kuluessa, osoittaen suolioireisen keliakian ja suoliston ulkopuolisen keliakian edustavan saman sairauden eri ilmenemismuotoja. Löydökset viittaavat keliakian nykyisten kriteereiden olevan riittämättömiä. Jatkossa tarvitaan vielä lisätutkimuksia täysin oireettomista keliakiapotilaista, sekä arvioitaessa ohutsuolen tähystystutkimusten asemaa diagnostiikassa.