LL Mickael Parviaisen kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Pancreaticojejunostomy after Pancreatic Head Resections: Connection with Postoperative Complications and Quality of Life (Haima-ohutsuoliliitos haiman pään poistoleikkausten jälkeen: yhteys leikkauksenjälkeisiin komplikaatioihin ja elämänlaatuun)

tarkastetaan 19.11.2010 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Matti Eskelinen (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

                                                ***

Mickael Parviainen on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Parviaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1564, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8264-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1013, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8265-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Mickael Parviainen, puh. 050-550 1226, mickael.parviainen@fimnet.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Haiman pään poistoleikkaus on vaativimpia vatsakirurgisia toimenpiteitä. Leikkausta käytetään erityisesti haiman ja pohjukaissuolen alueen syövissä pyrittäessä parantavaan hoitoon. Vaikka haimasyövän ennuste on edelleen huono, leikkaus antaa ainoan mahdollisuuden parantavaan hoitoon. Toinen tärkeä leikkauksen aihe on vaikea krooninen haimatulehdus, jossa kipuja ja muita ongelmia ei saa muilla keinoilla hallintaan. Haiman pään poistoleikkauksessa tehtävään haiman ja ohutsuolen liitokseen liittyy huomattava vaikeiden varhaisongelmien, jopa varhaiskuolleisuuden riski, minkä vuoksi vielä 80-luvulla pohdittiin vakavasti, pitäisikö toimenpiteestä kokonaan luopua. Tuolloin kuitenkin alettiin julkaista myös huomattavasti parempia varhaistuloksia.  Nykyään hyväksytään laajalti käsitys, että haiman pään poistoleikkaus on turvallinen toimenpide, kun se tehdään sairaaloissa, joissa on laaja kokemus näistä toimenpiteistä, sellaisten kirurgien toimesta, jotka tekevät näitä toimenpiteitä riittävän usein. Haima-ohutsuoliliitoksen aukipysymisestä ja toimimisesta myöhäisvaiheessa on vähän tietoa. Ahtautuessaan se voi aiheuttaa kipuja, laihtumista ja ripulia.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin haiman pään poistoleikkausten varhaistuloksia suomalaisissa sairaaloissa. Tutkimuksen havainnot tukivat aiempia havaintoja siitä, että leikkauksessa tehtävän haimasuoliliitoksen hyvällä paranemisella on keskeinen merkitys leikkauksesta toipumisessa. Edelleen tutkimus vahvisti pääosin ulkomaisia havaintoja siitä, että näiden leikkausten keskittäminen ns. suuren volyymin sairaaloihin parantaa hoitotuloksia.  

Haimaleikattujen seurantatutkimuksessa havaittiin, että merkittävällä osalla potilaita leikkauksessa tehty haimasuoliliitos oli myöhemmin ahtautunut, mikä johtaa haiman erittämien ruuansulatusentsyymien vajaukseen. Toisaalta osalla potilaita tämä leikkauksen jälkeinen haiman vajaatoiminta johtui itse jäljellä olevan haiman alentuneesta toiminnasta mihin leikkausliitoksella ei voida vaikuttaa. Vaikka osalla potilaita oli leikkauksen jälkeisiä haittoja, ei haimaleikattujen potilaiden yleisessä elämänlaadussa kuitenkaan todettu merkittävää eroa ikävakioituun suomalaiseen väestöön verrattuna. Eräs keino parantaa haimaleikkauksessa tehtävän haimasuoliliitoksen toimivuutta ja sitä kautta jopa leikkauksen pitkäaikaistuloksia saattaisi olla elimistössä hajoavan sisäisen tuen (proteesin) käyttö haimaliitoksen suojana. Tutkimuksessa todettiin tällaisen haimasuoliliitoksessa käytettävän biohajoavan proteesin valmistaminen mahdolliseksi. Samoin tutkittiin biohajoavasta materiaalista tehdyn spiraalin käyttäytymistä sappi- ja haimanestettä muistuttavissa olosuhteissa ja todettiin mm. ympäristön happamuudella olevan vaikutusta proteesimateriaalin hajoamisnopeuteen.