FM Heikki A. Kovalaisen filosofian alaan kuuluva väitöskirja

Self as World – The New Emerson (Minuus maailmana – Uusi Emerson)

tarkastetaan 11.12.2010 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori John T. Lysaker (Emory University). Kustoksena toimii professori Leila Haaparanta.

                                                ***

Heikki A. Kovalainen on syntynyt Oulussa ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut tutkijana Suomen Akatemian projektissa vuodesta 2008.

Kovalaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1568, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8280-9, ISSN 1455-1616.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Heikki A. Kovalainen, puh. 050 583 0490, heikki.kovalainen@uta.fi, http://www.uta.fi/laitokset/historia/filosofia/henkilokunta/kovalainen.php

LEHDISTÖTIEDOTE

Asioina ja sanoina minuus ja maailma ovat ehkä turhankin tuttuja, eikä niiden filosofista merkitystä ja arkielämässä ilmenevää yhteyttä niinkään usein pysähdytä pohtimaan. Paljon toki puhutaan itsetuntemuksesta ja oman elämän herruudesta, mutta entä jos elämä ei olekaan hallittavissa ja minuus ja maailma ovat erottamattomasti yhteydessä?

Yhdysvaltalaista esseisti-filosofi-runoilijaa Ralph Waldo Emersonia (1803-1882) on tähän asti tulkittu pitkälti kirjallisuudenhistoriaa vasten. Samalla kun hänen runollisten esseidensä filosofinen merkitys on viime aikoina yhä enemmän tunnustettu, systemaattista filosofista tulkintaa ei ole ollut saatavilla. Väitöskirjani vastaa tarpeeseen tulkitsemalla Emersonin esseitä minuuden ja maailman välisenä intiiminä vuoropuheluna, johon kuuluu niin vastavuoroisuus kuin ristiriitaisuuskin.

Monin eri tavoin maailman tunteminen edellyttää oman itsen tuntemista, ja itsetuntemuksesta vuorostaan avautuu ikkunoita maailmaan. Minuuden ja maailman suhde ei kuitenkaan ole aina symbioottinen tai sopusointuinen, ovathan itsen ja maailman väliset konfliktit täysin todellisia. On esimerkiksi mahdollista kadottaa ote omasta itsestään samalla vieraantuen maailmasta, minkä ei kuitenkaan pitäisi merkitä vian löytyvän itsestä eikä lainkaan maailmasta.

Itsetuntemuksen arvon tähdentämisestä huolimatta tutkimuksessa ei puolusteta yksioikoista näkemystä, jonka mukaan maailma olisi minuudelle alisteinen. Pikemminkin johtoajatuksena on, että minuuteen syventyminen voi tehdä aidosti mahdolliseksi sen, että maailma saa sijansa minuudessa.

Minuuden ja maailman yhteyden tutkiminen voi auttaa meitä hahmottamaan, milloin tulisi kuunnella itseä ja milloin maailmaa; eron tunnistaminen yksittäisissä elämäntilanteissa jää olemisemme ongelmaksi ja haasteeksi.