FM Riina Kuuselon syöpägenetiikan alaan kuuluva väitöskirja

MED29 Possesses a Complex Role in Pancreatic Cancer (MED29 ja sen kompleksinen rooli haimasyövässä)

tarkastetaan 17.12.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 1:n auditoriossa, Biokatu 6, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jukka Westermarck (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Anne Kallioniemi.

                                                ***

Riina Kuuselo on syntynyt Espoossa ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Karolinska Institutetissa Tukholmassa Ruotsissa. Nykyisin hän toimii tutkijana Lääketieteellisen teknologian instituutissa IMT:ssä.

Kuuselon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1574, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8302-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1027, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8303-5, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Riina Kuuselo, puh. 040-559 1205, riina.kuuselo@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Haimasyöpä on yksi huonoennusteisimpia syöpiä, johon sairastuu ja kuolee Suomessa vuosittain lähes 900 ihmistä. Nykyiset syöpälääkkeet tehoavat haimasyöpään heikosti ja taudin ennuste on erittäin huono. Tässä tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan haimasyövän molekyylitason muutoksia ja löytämään uusia geenejä, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää taudin diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkimus keskittyi erityisesti kromosomissa 19 sijaitsevaan monistuma-alueeseen, tässä lokuksessa geenimonistuman kautta aktivoituvien geenien tunnistamiseen ja niiden toiminnalliseen karakterisointiin.

Työn ensimmäisessä vaiheessa hyödynnettiin fluoresenssi in situ hybridisaatio -menetelmää, jonka avulla kartoitettiin 19q13 alueen kopiolukumuutoksia haimasyöpäsolulinjoissa. Tutkimus rajasi 1,1 Mb:n suuruisen monistuma-alueen ja sen sisältä 600 kb:n kokoisen ydinalueen, jossa monistuman taso oli huomattavan suuri. Monistuman yleisyys määritettiin primaareissa haimakasvaimissa, ja sen sen yhteyttä kliinis-patologisiin tekijöihin tutkittiin laajassa yli 500 potilaan aineistossa. Monistuman havaittiin esiintyvän yli 10%:ssa haiman adenokarsinoomia ja sen huomattiin korreloivan kasvaimen huonoon erilaistumisasteeseen ja taudin levinnäisyyteen.

Monistuma-alueella sijaitsevien geenien ilmentymistasot määritettiin kvantitatiivista reaaliaikaista PCR-tekniikkaa hyödyntäen. Analyysi osoitti, että useat alueella sijaitsevat geenit ilmentyivät voimakkaammin monistuman myötä. Näiden geenien hiljentämisen vaikutusta haimasyöpäsolujen elinvoimaisuuteen tutkittiin RNA-inhibitio -menetelmän avulla. Geenit, joiden hiljentäminen heikensi solujen elinkykyä, luokiteltiin mahdollisiksi monistuman kohdegeeneiksi. MED29-geeni osoittautui näissä kokeissa vahvimmaksi kandidaatiksi, joten jatkotutkimukset keskittyivät siihen.

MED29:n hiljentäminen johti useiden syöpäsoluille tyypillisten ominaisuuksien, kuten solukasvun ja solujen migraatio- ja invaasiokyvyn, heikentymiseen haimasyöpäsoluissa, joissa oli MED29-geenin monistuma. Lentivirus-pohjainen MED29-geenin yli-ilmentäminen haimasyöpäsoluissa, joissa se ei luonnollisesti ilmentynyt, johti yllättäen myös kasvun hidastumiseen. Merkittävintä oli kuitenkin se, että MED29-solujen istutus immuunipuutteiseen hiireen johti dramaattiseen kasvainten määrän ja koon pienenemiseen kontrollisoluihin verrattuna. MED29- ja kontrollisolujen välisiä kasvueroja pyrittiin selvittämään genominlaajuisen mikrosirutekniikan avulla. Tutkimus toi esiin useita erilaisesti ilmentyviä geenejä, jotka geeniontologialuokituksen perusteella osallistuvat mm. solusyklin ja solunjakautumisen säätelyyn.

MED29 on osa transkription säätelyyn osallistuvaa mediaattorikompleksia, jonka on hiljattain osoitettu olevan osallisena useassa syövässä. Tämä tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa, että MED29:llä on merkittävä, mutta kompleksinen rooli haimasyövän patogeneesissä.