FL Arto Vilkon tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit (The Symbolic Power of  Playlist radio)

tarkastetaan 11.12.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa, Pinni A rakennuksessa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Hannu Salmi (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Taisto Hujanen.

                                                ***

Arto Vilkko on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2004 lähtien muusikkona sekä tutkijana.

Vilkon väitöskirja ilmestyy Media Studies sarjassa, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8294-6. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1023, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8295-3, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Arto Vilkko, puh. 050 330 9792, arto.vilkko@welho.com, http://www.kuivalainenvilkko.net

LEHDISTÖTIEDOTE

Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit kuvaa ja analysoi radion muutosta perinteisestä tiedonvälittäjästä nykyaikaiseksi formaattiradioksi, jonka pääsisältö on musiikkia. Työn kvantitatiivisessa osassa Vilkko ensin analysoi ja vertailee viiden radioaseman soittolistoja. Tämän pohjalta Vilkko pohtii, mitä tarkoitusta varten soittolistat ovat olemassa, miten ne toimivat ja keiden etuja ne palvelevat. Radion vallankäyttö ja radion mediavallan tarkastelu on rajattu viidelle kentälle – toimilupapolitiikan vaikutukseen, formaattiradion oman toimintalogiikan vaatimuksiin, ääniteteollisuuden ja radion symbioosiin, kuuntelijoiden vaikutusvaltaan sekä itse musiikkiin kätkeytyvään symboliseen valtaan. Tutkimus nojaa sekä musiikin että median kulttuurintutkimuksen perinteeseen

Tutkimusaihe on ajankohtainen, kiinnostava ja tärkeä.  Ensinnäkin suomalainen radio on tutkimuskohteena yhä edelleen harvinainen. Toiseksi, suomalaisen populaarimusiikkikulttuurin ymmärtämisen näkökulmasta radiosoitto on avainkysymys, mutta silti sen kriittisiä analyyseja on varsin vähän.

Kiinnostavan lisän työhön tuo se, että tekijällä on pitkä ura formaattiradion tekijänä ja kehittäjänä. Tämä näkyy sekä aihepiirin yleisessä hallinnassa ja tutkimuksen metodologiassa että tulosten analyysissa ja tulkinnassa, joita käytännön työkokemukset konkretisoivat ja elävöittävät. On myös tervetullutta, että tekijä pyrkii tarkastelemaan musiikkia kommunikaationa, ihmisten välisen yhteyden väliaineena, mikä on harvinaista suomalaisessa viestinnän tutkimuksessa.

Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää se, että useimmat radioasemat ovat omaksuneet formaattiradion toimintaperiaatteet ja siihen elimellisesti liittyvän soittolista-ajattelun. Kvantitatiivinen aineisto on analysoitu kekseliäästi ja omintakeisesti tavalla, joka on hyödynnettävissä jatkotutkimuksissa. Soittolistojen analyysi perustuu viiden radioaseman – YleX:n, YleQ:n, Radio NRJ:n, Kiss FM:n ja Radio Novan – yhden viikon (47/2004) ohjelmistoon.