LL Tuire Sanniston yleislääketieteen alaan kuuluva väitöskirja

Seksuaaliterveyspalvelut terveyskeskuksissa (Sexual health services in health centres)

tarkastetaan 14.1.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Oskari Heikinheimo (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Kari Mattila.

                                                ***

Tuire Sannisto on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii nykyisin terveyskeskuslääkärinä Tampereen kaupungilla.

Sanniston väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1576, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8307-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1029, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8308-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Tuire Sannisto, tuire.sannisto@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Keskeiset seksuaaliterveyspalvelut – raskauden ehkäisyneuvonta, raskaudenkeskeytyshoidon järjestäminen, sukupuolitautien tutkimus ja hoito sekä seksuaalineuvonta – ovat monin osin kuuluneet julkisen perusterveydenhuollon palvelutarjontaan jo kauan. Terveyskeskuksissa toteutetun ehkäisyneuvonnan tulokset olivat hyviä 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin erityisesti nuorten raskaudenkeskeytykset alkoivat lisääntyä. Samanaikaisesti myös ilmoitettujen klamydiainfektioiden määrä kääntyi nousuun. Yhtenä mahdollisena epäsuotuisan kehityksen syynä on pidetty terveyskeskuksissa tarjottavien ennaltaehkäisevien palveluiden tarjonnan heikentymistä muun muassa väestövastuujärjestelmän yleistymisen ja 1990-luvun alun talouslaman myötä.

Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia terveyskeskusten keskeisten seksuaaliterveyspalveluiden, erityisesti ehkäisyneuvonnan, tarjontaa, palveluiden toteuttamistapoja ja niiden laatua Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen terveyskeskuksissa. Tutkimusaineisto kerättiin alueen terveyskeskusten johtaville lääkäreille ja hoitotyön johtajille sekä ehkäisyneuvontatyötä tekeville lääkäreille ja hoitajille suunnatuilla lomakekyselyillä.

Tulokset osoittivat, että palveluiden järjestämistavat terveyskeskuksissa olivat moninaisia ja että erityisesti ehkäisyneuvontapalveluita tarjottiin usein erilaisin järjestelyin. Ehkäisyneuvontaan pääsyä rajoittivat muun muassa pitkät odotusajat ja kesäsulut. Ehkäisyneuvontapalveluiden laadussa oli runsaasti vaihtelua niin palvelutarjonnan rakenteessa kuin työntekijöiden käytännöissäkin. Palvelurakenteiden hyvää laatua ennustivat johtavan hoitajan tai ylihoitajan sekä nimetyn terveyden edistämisen johtamisesta vastaavan henkilön olemassaolo. Väestövastuinen toimintatapa ei ollut yhteydessä laatuun tutkittujen rakenteiden tai prosessien tasoilla.

Ehkäisyä aloitettaessa terveyskeskuksissa tehtiin yleisesti tarpeettoman paljon rutiinitutkimuksia. Yhdistelmähormoniehkäisyn käyttöön liittyvien ikärajojen ja vasta-aiheiden soveltamisessa todettiin puutteita. Tarjolla olevien ehkäisymenetelmien valikoima oli yleensä hyvä. Synnytyksen jälkeen lääketieteellisten ehkäisymenetelmien käyttö tavattiin aloittaa usein melko myöhään.

Raskaudenkeskeytysasiakkaille pyrittiin useissa terveyskeskuksissa järjestämään lääkärin vastaanottoaika nopeasti. Sukupuolitautien osalta suurimmassa osassa terveyskeskuksia hoitajalla oli oikeus ohjata asiakas klamydiatutkimukseen ilman lääkärin lähetettä, mutta suunnitelmallinen klamydian seulonta ei ollut kovin yleistä. Tartunnan toteamisen yhteydessä vastuu kumppaneiden informoimisesta jäi tavallisesti potilaalle. Seksuaalineuvojakoulutuksen saaneita hoitajia työskenteli tutkimusajankohtana vain harvassa terveyskeskuksessa.

Kokonaisuutena katsoen seksuaaliterveyspalveluiden tarjontaa terveyskeskuksissa voidaan pitää hyvänä. Toimintakäytännöt ja palveluiden laatu ovat kuitenkin varsin vaihtelevia ja useita palveluiden saavutettavuutta heikentäviä tekijöitä todettiin. Näyttöön perustuville hoitosuosituksille ja niiden tehokkaalle jalkauttamiselle näyttää olevan raskauden ehkäisyn alueella selvä tarve. Ehkäisyneuvonnassa voitaisiin siirtää painopistettä rutiinitutkimuksista seksuaalineuvonnan tarpeisiin vastaamiseen valtakunnallisen seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman 2007-2011 mukaisesti. Nuorten palveluiden kehittäminen on keskeinen haaste. Terveyskeskuksissa on tutkimuksen valossa tarvetta myös ammattilaisten säännönmukaiselle täydennyskoulutukselle, lääkäreiden ja hoitajien työnjaon tarkistamiselle sekä johtamisen kehittämiselle.