YTM Outi Välimaan sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja

Kategoriat ongelman selontekoina. Pitkäaikaistyöttömyydestä neuvotteleminen ja sen rakentuminen haastattelupuheessa (Categories in problem talk. Negotiating and constructing long-term unemployment in interview interaction)

tarkastetaan 25.2.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti, erikoistutkija Vappu Karjalainen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Kustoksena toimii professori Kirsi Juhila.

                                                ***

Outi Välimaa on syntynyt Riihimäellä ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii lähetystyöntekijänä Hope for Tomorrow- avustus- ja lähetysjärjestössä kohdemaina Taiwan, Kenia ja Uganda.

Välimaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1589, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8350-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1044, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8351-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Outi Välimaa, puh. 040 758 3352, outi.valimaa@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

KATEGORIAT ONGELMAN SELONTEKOINA
Pitkäaikaistyöttömyydestä neuvotteleminen ja sen rakentuminen haastattelupuheessa


Tutkimus selvittää, mitä tapahtuu kun työttömälle tarjotaan yhteiskunnan toimesta syrjäytyneen pitkäaikaistyöttömän kategoriaa.  Tutkimuksessa paljastuu, miten puheella ja teksteillä on kulttuuriin ja moraaliin liittyvä liikkeelle paneva voima. Samalla osoitetaan, miten sosiaalisia ongelmia, kuten pitkään jatkunutta työttömyyttä voidaan tutkia puheesta. Yhteiskunnallisesti tutkimus liittyy aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, jonka mukaan yhteiskunnan tukien varassa elävät pitkäaikaistyöttömät tulisi aktivoida palkka- tai vastikkeelliseen työhön. Tutkimuksessa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvää ongelmapuhetta työttömille tarkoitetun projektin asiakkaiden ja työntekijäverkoston haastatteluista.

Työttömyys satuttaa ihmistä monella tavalla. Työttömien asiakkaiden puhe paljastaa pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvän negatiivisen leiman, sen aiheuttaman syyllisyyden ja häpeän. Asiakkaat puhuvat itsestään suhteessa heille ulkoapäin annettuun leimattuun pitkäaikaistyöttömän kategoriaan. Itsestä puhutaan toisten silmissä B-luokan kansalaisena ja luuserina. Samalla asiakkaat vastustavat pitkäaikaistyöttömyyden negatiivista leimaa ja haluavat esittää itsensä hyväksytyssä valossa. He puhuvat itsestään ”kovana entisenä työntekijänä”, ”elämän kolhimana”, ”sairaana” tai ”vanhana”. Tutkimus kertoo pitkään jatkuneen työttömän elämäntilanteen moninaisuudesta ja siitä, että pitkäaikaistyöttömät eivät ole yhteneväinen ryhmä vaan työttömyyden taustalla on monia yksilöittäin vaihtelevia tekijöitä.

Työntekijät selittävät asiakkaidensa pitkään jatkunutta työttömyyttä. Merkittävää on, että he eivät asetu työttömiä asiakkaitaan vastaan, vaan puhuvat asiakkaidensa liittolaisina, pääasiassa puolustaen ja oikeuttaen asiakkaiden työtöntä elämäntilannetta. Työntekijät selittävät työttömyyttä työttömään ihmiseen ja hänen ympäristöönsä liittyvillä tekijöillä, työmarkkinoiden vaatimuksilla ja työllistämisjärjestelmän heikkouksilla.
Tutkimus tuo esille myös aikuissosiaalityöhön liittyviä ongelmia. Sosiaalityöntekijät valittavat, että he eivät voi tehdä työtään aikuisasiakkaidensa kanssa haluamallaan tavalla. Näin aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö näyttäytyy ongelmallisena: asiakastyössä on kiire, työntekijöitä on liian vähän, asiakkaita pyritään vain työllistämään eikä heitä ehditä kohtaamaan, työntekijät vaihtuvat ja sosiaalitoimiston kynnys on korkea. Sosiaalityöntekijät puhuvat siitä, miten seurakunnan diakoniatyössä on kunnolla aikaa asiakkaiden kohtaamiselle.

Tutkimustulosten perusteella voidaan aiheellisesti kysyä, haastaako pitkäaikaistyöttömien aktivointipolitiikka ja aktivoiva sosiaalityö sosiaalityön ammattietiikkaa. Aktivointiin liittyvän yksityisen vastuun korostamisen, syyllistämisen ja kontrollin sijaan sosiaalityön peruslähtökohtana tulisi olla heikoimmista huolehtiminen ja kunnioittavan asenteen ylläpitäminen myös niitä kohtaan, joilla elämä ei mene hyvin. Tutkimuksessa tuli myös esille asiakkaiden priorisoiminen. Koska lyhyen aikaa työttöminä olleet nuorimmat ja koulutetuimmat asiakkaat hyötyvät aktivointitoimista eniten, saattavat iäkkäät huonosti koulutetut, vaikeasti työllistyvät asiakkaat pudota pelkkään toimenpiteiden kierteeseen tai jopa kokonaan niiden ulkopuolelle. Synnytetäänkö näin toiseutta ja kaikkein ”vaikeimpien asiakkaiden” ryhmää. Jos näin on, aktivoiva sosiaalityö muuttuukin syrjäytymistä tuottavaksi ja kääntyy alun perin asetettuja tavoitteita vastaan. Pahimmillaan asiakkaiden priorisointi synnyttää valikoivaa sosiaalityötä, jolloin kaikkein heikoimmat, eniten sosiaalityötä tarvitsevat asiakkaat, saatetaan jättää kokonaan hoitamatta.

Yhteiskuntapolitiikan taholta tulisi luoda enemmän edellytyksiä myös perussosiaalityössä asiakkaan yksilöllisistä tarpeista lähtevälle aikuissosiaalityölle. Lisäksi työttömyyteen liittyvää häpeää lievittäisi palkkatyön rinnalla tapahtuvan työn arvostukseen liittyvä asennemuutos, tällaisia töitä ovat tutkimuksessa esille tulleet vapaaehtoistyö ja kotona tapahtuva hoivatyö.