YTM Heidi Keinosen tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

Kamppailu yleistelevisiosta. TES-TV:n, Mainos-TV:n ja Tesvision merkitykset suomalaisessa televisiokulttuurissa 1956-1964 (Commercial Television in the Finnish Television Culture, 1956-1964)

tarkastetaan 26.3.2011 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Raimo Salokangas (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Taisto Hujanen.

                                                ***

Heidi Keinonen on syntynyt Ylöjärvellä ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii tällä hetkellä tutkijana Kansallisen audiovisuaalisen arkiston radio- ja tv-arkistossa.

Keinosen väitöskirja ilmestyy Media Studies -sarjassa, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8368-4. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1050, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8369-1, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Heidi Keinonen, puh. 050-360 2286, heidi.keinonen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Suomalaista televisiohistoriaa tarkastellaan usein Yleisradion historiana. Säännöllinen televisiotoiminta käynnistyi kuitenkin kaupallisesti rahoitetun televisioaseman lähetyksillä, ja vuoteen 1964 mennessä Suomessa ehti toimia kolme kaupallista televisioyhtiötä. TES-TV jatkoi pääkaupunkiseudulla vuonna 1956 säännölliset lähetykset aloittaneen Televisiokerhon toimintaa, Mainos-TV aloitti omat lähetyksensä Yleisradion televisiokanavalla seuraavana vuonna ja vuodesta 1960 lähtien TES-kanavan ohjelmistosta vastasi Tesvisio-niminen ohjelmayhtiö. Vasta Yleisradion ostettua Tesvision vuonna 1964 kahden kanavan välillä vallinnut kilpailu vaihtui Yleisradion ja Mainos-TV:n yhteiseen monopoliin.

Vaikka TES-TV:n, Mainos-TV:n ja Tesvision toiminta rahoitettiin mainosajan ja kustannettujen ohjelmien myynnillä, yhtiöiden toimintaperiaatteet ja ohjelmistot erosivat monessa suhteessa siitä käsityksestä, jolle julkisen palvelun ja kaupallisen televisiotoiminnan välinen kahtiajako perustuu.
Väitöstutkimuksessa puretaan kaupallisen television käsitettä tarkastelemalla niitä merkityksiä, joita kaupalliselle televisiolle tuotettiin niin televisioyhtiöissä ja niiden ohjelmistoissa kuin vastaanotossakin. Aineistoina käytetään ainutlaatuisia televisiopioneerien haastatteluja, ohjelmatietoja, lehtileikkeitä, arkistoaineistoja sekä aikalaistekstejä.

Tutkimuksessa esitetään, että sen enempää televisioyhtiöissä kuin julkisessa keskustelussakaan TES-TV:tä, Mainos-TV:tä ja Tesvisiota ei määritelty selkeästi kaupallisiksi televisioyhtiöiksi. Erityisesti Tesvisiosta pyrittiin rakentamaan toista yleistelevisiota Yleisradion Suomen Television rinnalle, mutta pyrkimys monipuoliseen ja kattavaan ohjelmistoon määritti myös TES-TV:n ja Mainos-TV:n ohjelmistoja. Amerikkalaisten sarjafilmien ohella katsojille tarjottiin muun muassa koulutelevisiolähetyksiä, uskonnollista ohjelmaa, kotimaista viihdettä, taide-esitelmiä ja uutisia.

Tutkimuksessa kumotaan käsitystä varhaisesta televisiotoiminnasta teekkarien harrasteluna. Kaupallinen televisiotoiminta ammattimaistui hyvin nopeasti 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, kun ohjelmat ja mainokset pyrittiin erottamaan toisistaan, ohjelmistoa rakennettiin erilaisia ohjelmistonsuunnittelun strategioita soveltaen ja televisiolle etsittiin aktiivisesti uusia, välineelle ominaisia ilmaisumuotoja. Lisäksi tutkimus purkaa ajatusta kaupallisen television ja amerikkalaisuuden kytköksestä. Vaikka kaupallisten televisioyhtiöiden ohjelmistoihin sisältyi merkittävä määrä ulkomaista ja erityisesti amerikkalaista ohjelmaa, korostettiin myös toiminnan suomalaisuutta esimerkiksi muokkaamalla ulkomaisia ohjelmaideoita kotimaiseen kulttuuriin sopiviksi. Kaupallisissa televisioyhtiöissä vallinnut käsitys suomalaisuudesta nojautui keskiluokkaiseen, kodin, uskonnon ja isänmaan ympärille rakentuvaan arvomaailmaan.