LL Johanna Leinon kliinisen fysiologian alaan kuuluva väitöskirja

The Prognostic Power of the Clinical Exercise Test (Kliinisen rasituskokeen prognostinen arvo)

tarkastetaan 1.4.2011 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Timo Lakka (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Mika Kähönen.

                                                ***

Johanna Leino on syntynyt Kangasalla ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Leinon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1598, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8386-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1056, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8387-5, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Johanna Leino, puh. 040 702 2762, johanna.a.leino@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE


Sydän- ja verisuonitauteihin kuolee vuosittain yli 20 000 suomalaista. Tämän vuoksi yhdeksi kansanterveyden suurista haasteista on viime vuosina noussut näiden potilaiden riittävän aikainen tunnistaminen, jotta riittävät hoito- ja tutkimustoimenpiteet saadaan kohdistettua suuren riskin potilaisiin. Kliinistä rasituskoetta ja sen aikaisia ST-segmentin muutoksia EKG:ssä käytetään yleisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Diagnostiikan lisäksi kliinistä rasituskoetta voidaan käyttää myös arvioitaessa potilaan ennustetta sekä sydäntapahtumien riskiä tulevaisuudessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että ST-segmentin muutosten lisäksi kliininen rasituskoe tarjoaa useita muita muuttujia riskinarviointiin.

Osana Finnish Cardiovascular Study (FINCAVAS) -tutkimusta väitöskirjatutkimuksessani tutkittiin sekä yksittäisten rasituskokeen aikaisten muuttujien, että eri muuttujien yhdistelmien merkitystä arvioitaessa potilaan ennustetta. FINCAVAS-tutkimusaineisto sisältää kliinisen rasituskokeen aikaiset tiedot 4568 (1765 naista) potilaalta, jotka tulivat vuosien 2001 ja 2008 välisenä aikana kliiniseen rasituskokeeseen Tampereen Yliopistolliseen Sairaalaan ja olivat halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Potilaiden seuranta-aika oli keskimäärin 55 kuukautta, jonka aikana kuoli 321 potilasta. Kuolemista 138 oli sydän- ja verisuoniperäisiä, joista edelleen 63 oli sydänäkkikuolemaa. Pienempiä aineistoja otettiin analysoitavaksi lyhyempien seuranta-aikojen jälkeen. Rasituskokeen aikaisen ekg:n lisäksi syke ja verenpaine mitattiin säännöllisesti koko kokeen ajan. Ekg:stä määritettiin sydämen sykevaihtelu (heart rate variability, HRV),  T-aallon vuorottelu (T-wave alternans, TWA) sekä PR-intervallit.  

Väitöskirjatutkimuksessani tutkittiin sekä autonomisen hermoston toimintaa kuvaavia suureita, että sydämen sähköistä toimintaa kuvaavia suureita. Tutkituista suureista rasitusta edeltävän lepovaiheen aikana vaimentunut sydämen sykevaihtelu oli yhteydessä huonoon ennusteeseen usean sykevaihtelua kuvaavan muuttujan osalta. Maksimirasituksen aikainen sydämen sykevaihtelu ei sen sijaan ennustanut kuolleisuutta. Maksimirasituksen aikana T-aallon vuorottelu oli yhteydessä kuolleisuuteen sekä luokiteltuna (≥60 μV) että jatkuvana muuttujana, erityisesti ekg:n kytkennässä V5. Rasituksen jälkeisen palautumisvaiheen aikana T-aallon vuorottelu ≥60 μV oli yhteydessä huonoon ennusteeseen. Myös pidentynyt PR-intervalli sekä ensimmäisen asteen eteiskammiokatkos (AV-katkos) ennustivat sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta rasituksen jälkeisen palautumisvaiheen aikana. Hidastunut sykkeen palautuminen (≤18 bpm) rasituksen jälkeen oli yhteydessä niin kokonaiskuolleisuuteen kuin sydän- ja verisuoniperäiseen kuolleisuuteenkin. Poikkeuksellisen suuri T-aallon vuorottelu (≥60 μV) yhdistettynä hidastuneeseen sydämen sykkeen palautumiseen oli yhteydessä huonoon ennusteeseen, kun T-aallon vuorottelu oli määritetty joko rasituksen tai palautumisvaiheen aikana. Hidastunut sykepainetulon (rate-pressure product, RPP) palautuminen rasituksen jälkeen oli myös yhteydessä seuranta-ajan kuolleisuuteen.

Väitöskirjatutkimukseni perusteella kliininen rasituskoe tarjoaa merkittävästi tietoa arvioitaessa potilaan ennustetta. Uudempiin menetelmiin verrattuna kliininen rasituskoe on edullinen, kajoamaton sekä yleensä helposti saatavilla oleva tutkimus. Diagnostisena testinä rasituskoetta voidaan luotettavasti käyttää vain niille potilaille joiden ennakkotodennäköisyys sepelvaltimotautiin on kohtalainen. Arvioitaessa potilaan ennustetta, kaikki potilaat joiden toimintakyky on riittävä, soveltuvat tutkimukseen. Tämän tutkimuksen perusteella rasituskoe tulisi nähdä kokonaisuutena, johon kuuluvat lepovaihe, rasitus sekä rasituksen jälkeinen palautumisvaihe. Yhdistämällä yksittäisiä muuttujia uusiksi muuttujiksi voidaan rasituskokeen ennustearvoa lisätä ja samalla vähentää virheellisiä riskiarvioita. Kuitenkin tarvitaan vielä uusia ja laajempia tutkimuksia suurilla potilasaineistoilla, ennen kuin voidaan tehdä yleisiä suosituksia rasituskokeen käytöstä riskinarvioinnissa.