VTM Minna Kaljosen ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Caught between Standardisation and Complexity. Study on the institutional ambiguities of agri-environmental policy implementation in Finland (Puun ja kuoren välissä. Tutkimus maatalouden ympäristöpolitiikan kohtaamasta institutionaalisesta epämääräisyydestä)

tarkastetaan 8.4.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on Dr Carol Morris (Nottinghamin yliopisto). Kustoksena toimii professori Yrjö Haila.

                                                ***

Minna Kaljonen on syntynyt Turussa ja hän on suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Turun yliopistossa. Hän toimii vanhempana tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.

Kaljosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1594, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8375-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1052, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8376-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Minna Kaljonen, puh. 0400-148 855, minna.kaljonen@ymparisto.fi, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=378079&lan=FI&clan=en

LEHDISTÖTIEDOTE

Maatalouden ympäristöongelmien ratkaisu on joutunut vastakkain institutionaalisen epämääräisyyden kanssa. Maatalouden ympäristötuki, joka on merkittävin maatalouden ympäristöpolitiikan keino Suomessa, ei ole kyennyt tuottamaan lupaamiaan ympäristöhyötyjä. Vaikka ympäristötuen keinovalikoimaa on uudistettu useaan otteeseen, vesistöjen ravinnekuormituksessa ei ole havaittu haluttuja vaikutuksia. Ympäristötuki on ollut myös hidas reagoimaan maatalouden tuotantorakenteessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Kun politiikkaa tehdään institutionaalisen epämääräisyyden tilassa, politiikan toimeenpanovaihe voi osoittautua merkitykselliseksi monessakin mielessä. Ympäristötuen toimeenpanon aikana eri toimijat eivät ainoastaan etsi parhaita sovellusmahdollisuuksia politiikkakeinoille; samanaikaisesti he myös neuvottelevat ympäristönhoidon merkityksestä ja tavoista sekä uudistavat käsityksiä oikeudenmukaisesta ympäristöpoliittisesta interventiosta.

Tämä tuli selkeästi ilmi väitöstutkimuksessani, jossa tarkastelin maatalouden ympäristötuen toimeenpanokäytäntöjen merkitystä politiikan toteutuksessa. Tutkimusta varten seurasin toimeenpanon eri vaiheita käytännössä ja haastattelin hallinnon ja viljelijöiden edustajia Etelä-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa vuosina 2000-2006. Toimeenpanosta saatuja kokemuksia on kuunneltava herkällä korvalla nyt kun maatalouden ympäristötukea taas uusitaan osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Tutkimustulosten mukaan ympäristötuen toimeenpano on synnyttänyt poliittisen tilan missä keskustellaan siitä mitä sitoutuminen ympäristönhoitoon merkitsee. Korostamalla standardoituja ympäristönhoitomenetelmiä sekä tulotuellisia elementtejä, ympäristötuet ovat kyseenalaistaneet perinteiset arvot hyvästä maataloudesta, tulonmuodostuksesta ja viljelyyn tarvittavasta tiedosta. Näistä arvoista on tullut uhanalaisia asioita, jotka vaativat viljelijöiltä aktiivista sitoutumista ja uudelleen tulkintaa. Viljelijöiden uudelleen tulkinnat eivät tyhjene ympäristönhoidon ja tuotannon väliseen kahtiajakoon vaan korostavat ympäristönhoidon tilanteista luonnetta. Tällä hetkellä ympäristötuen keinot eivät tue ja motivoi viljelijöitä ympäristönhoidon tilakohtaiseen kehittämiseen.

Ympäristötuen toimeenpanon aikana on kuitenkin syntynyt käytäntöjä, joissa ympäristönhoidon tilannekohtaisuus on pyritty huomiomaan paremmin. Tulokset korostavat kunnallisten maaseutusihteerien ja neuvojien merkitystä politiikan ja käytännön välisinä tulkkeina sekä paikallisten suunnitelmien ja projektien merkitystä eri toimijat yhteen tuovina käytäntöinä. Nämä käytänteet ovat osoittautuneet tärkeiksi kohdennettaessa toimia ympäristön kannalta kriittisille alueille, mutta myös rakennettaessa luottamusta eri toimijoiden välille.

Tutkimustulokset korostavat myös rutiinien merkitystä politiikan toimeenpanossa. Suomen maatalouden ympäristötuen toimeenpanosta saadut tulokset osoittavat, että maataloushallinto on ottanut vastuun perustuen toimeenpanosta, kun taas ympäristöhallinnon toimet ovat keskittyneet erityistukien toimeenpanoon. Keskittyessään perustuen toimeenpanoon maataloushallinto vahvistaa ympäristötuen tulonjakoon ja kansalliseen tasavertaisuuteen liittyviä tavoitteita, kun taas erityistukien toimeenpano keskittää ympäristöhallinnon toimet irrallisten peltolohkojen tasolle. Rutinoituessaan toimeenpanotehtävät tuottavat tämän jaon tuotannollisten ja ympäristönhoidollisten intressien välille aina uudelleen ja uudelleen – samalla vahvistaen maatalouden ympäristöpolitiikassa vallalla olleita toimintamalleja ja toimijoiden välisiä suhteita.

Tulevaisuuden ympäristöpolitiikkaa kehitettäessä on tärkeää tunnistaa miten vallalla olevia ympäristöhallinnan toimintamalleja uudistetaan, kyseenalaistetaan tai voimistetaan osana politiikan toimeenpanoa. Näiden elementtien välisten jännitteiden kriittinen arviointi on herkän ja refleksiivisen ympäristöpolitiikan edellytys. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan tärkeintä on uudistaa politiikkakeinoja siten, että tuotannon ja ympäristönhoidon välisestä dikotomiasta päästään eroon. Ympäristönhoidon tilannekohtaisuus voi tarjota yhden lähtökohdan politiikkauudistuksille. Samalla on tunnistettava, miten maataloustuotannon rakenteelliset muutokset vaikuttavat ympäristönhoidon ehtoihin tiloilla.