KM, VTM Pekka Rokan kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Peruskoulun ja perusopetuksen vuosien 1985, 1994 ja 2004 opetussuunnitelmien perusteet poliittisen opetussuunnitelman teksteinä (The Finnish National Core Curricula for Basic Education of 1985, 1994 and 2004 as texts  in the political curriculum)

tarkastetaan 27.5.2011 klo 12 Tampereen yliopiston luokanopettajan koulutuksen auditoriossa, Erottajakatu 12, Hämeenlinna.

Vastaväittäjänä on dosentti Esko Korkeakoski (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Eija Syrjäläinen.

                                                ***

Pekka Rokka on suorittanut kasvatustieteen maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa sekä valtiotieteen maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Rokan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1615, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8455-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1076, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8456-8, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Pekka Rokka, puh. 040 508 6702, pekka.rokka@kerava.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Opetussuunnitelmatutkimuksella on Suomessa pitkä perinne. Opetussuunnitelma ohjaa koulun toimintaa. Se rakennetaan yhteiskunnallisessa todellisuudessa ja siihen kulminoituu erilaiset yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutteet. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ilmentää yhteiskunnan koululle asettamaa tahtotilaa. Vuonna 1985 toiminnallinen ohjaus muuttui, kun perinteisten opetussuunnitelmien komiteamietintöjen sijaan alettiin koota opetussuunnitelmien perusteita, joiden tehtävänä on raamittaa ja ohjata kunnan sekä koulun opetussuunnitelmatyötä. Tutkimuskohteeksi muodostuivat vuosien 1985, 1994 ja 2004 opetussuunnitelmien perusteet.

Vuosien 1985 ja 2004 perusteet sisältävät laajoja tekstimassoja ja tarkkaa oheistusta. Ne eivät juurikaan jätä tilaa kunta- tai koulukohtaisuudelle. Vuoden 1994 perusteet on luonteeltaan koulukohtainen, joka antoi tilaa koulujen profiloitumiselle. Suomessa on siis tapahtunut heiluriliike, kun vuonna 2004 palattiin vuoden 1985 linjoille.

Eri intressiryhmät pyrkivät  vaikuttamaan opetussuunnitelman sisältöihin ja siten koulun toimintaan. Nämä intressit ilmentyvät opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus ei pureudu selvittämään, miten sisällöt ovat muodostuneet. Keskeistä olikin kuvata perustetekstien yhteiskunnallisia ja poliittisia sisältöjä. Tutkin ensin kaikki kolme perustetta ensin erikseen. Sitten tein kokoavan yhteenvedon ja päädyin keskeisiin tuloksiin.

Tutkimukseni nojautuu käsitykseeni poliittisesta opetussuunnitelmasta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään niitä poliittisen opetussuunnitelman painotuksia, joita opetussuunnitelmien perusteet sisältävät. Tutkimuksessa opetussuunnitelmat nähdään yhtenäisyyttä luovana jatkumona, mutta niissä ilmenee  sekä muutoksia että painotuseroja.

Koulutuksen arviointi ohjaa koulun ja opetussuunnitelmien kehittämistä. Arviointi nousee kehittämisen välineeksi. Kaikki perusteet suhtautuvat varauksettoman positiivisesti arviointiin ja arviointiin liittyvät ongelmat jäävät käsittelemättä.

Kaikki perusteet pyrkivät muuttamaan peruskoulua. Kehittämisen muutospaine kohdistuu vuosiluokkiin 7–9. Keskeinen läpinäkyvä poliittinen tavoite on jo pitkään ollut halu luoda yhtenäinen perusopetus ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen. Tähän integroitumisprosessiin liittyy osin esiopetus ja lisäopetus, jotka tosin jäävät hieman irrallisiksi elementeiksi. Oppiaineiden kohdalla integraatioajatus poukkoilee, sillä välillä oppiaineita yhdistetään ja välillä taas erotetaan. Tämä ei voi olla vaikuttamatta koulun toimintaan. Keskeinen tavoite on antaa kaikille oppijoille mahdollisuus kasvaa ja kehittyä yhdessä toinen toistensa kanssa. Näin erityistä tukea tarvitsevat oppilaat integroidaan ns. tavallisiin luokkiin. Tämä on yksi keskeinen tasa-arvoajatus.

Perusteissa yhteiskunta määritellään useasta ei näkökulmasta, mutta sitä yhdistää suomalaisuuden vaaliminen. Yhteiskunta ja  siten myös koulu ottavat toisin vaikutteita monikulttuurisuudesta ja paikallisyhteisöstä. Kaikissa perusteissa opetetaan paljon ja monipuolisesti tietoa yhteiskunnasta. Ongelmallista on, että keskeisen yhteiskunnallisen aineksen opetus kulminoituu perusopetuksen loppupuolelle. Yhteiskunnallisten teemojen ja poliittisten käsitteiden opetus tulisi alkaa heti koulupolun alussa ja sen tulisi noudattaa selkeää punaista lankaa läpi koko perusopetuksen.  Yhteiskunnan toiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ymmärtäminen luo edellytyksiä aktiiviselle ja demokraattiselle kansalaisuudelle. Jos perustetekstit todella sanatarkasti toteutuvat koulun arjessa, niin nykyajan nuorten tulisi olla todellisia yhteiskunnan aktiivisia jäseniä ja ilmeisesti myös äänestysaktiivisuus olisi huippuluokkaa.

Perusteissa oppilaat sidotaan oman asuinalueensa työvoimareserviksi. Talouden pelastajaksi nousee yrittäjyyden vaaliminen. Säästämisen ihannointi väistyy. Kuluttamisesta tulee harkittua.

Tutkimustulokset osoittavat, että opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppilaalla tulisi olla laajat ja monipuoliset taidolliset valmiudet olla yhteisönsä ja koko yhteiskunnan aktiivinen ja poliittinen vaikuttaja. Oppilaasta kasvaa tasa-arvoon ja demokratiaan uskova lainkuuliainen kansalainen, joka osallistuu yhteiskunnan muuttamiseen rakentavasti. Opetussuunnitelmien perusteissa uskotaan edustukselliseen demokratiaan. Suora kansalaisvaikuttaminen jää käsittelemättä.

Keskeisiksi politisoituneiksi teemoiksi nousevat yksilökeskeisyys, kuluttajakansalaisuus, yrittäjyys, eheyttäminen ja integraatio, kansainvälisyys, tulevaisuus ja tulevaisuuden kohtaaminen, tasa-arvopainotus, tietotekniikka ja teknologia, median vaikuttavuus, nuorisokulttuuri, huoli ympäristöstä ja luonnosta, terveellinen elämäntapa, turvallisuustietoisuus sekä koulutuksen arviointi, kehittäminen ja tuloksellisuus.