FM Teemu Paavolaisen teatterin ja draaman tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja

 Theatre/Ecology/Cognition. Theorizing Performer-Object Interaction in Grotowski, Kantor, and Meyerhold (Teatteri/ekologia/kognitio. Esiintyjän ja esineen vuorovaikutuksesta Grotowskin, Kantorin ja Meyerholdin ohjauksissa)

tarkastetaan 11.6.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksessa, Demoteatterissa, Hämeenpuisto 28 D, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori John Lutterbie (State University of New York at Stony Brook, Yhdysvallat). Kustoksena toimii professori Hanna Suutela.

                                                ***

Teemu Paavolainen on syntynyt Rautajärvellä ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana Tutkivan teatterityön keskuksen poikkitieteellisessä, tapahtumallista tilaa käsittelevässä DREX-hankkeessa.

Paavolaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1619, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8464-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1080, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8465-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Teemu Paavolainen, teemu.paavolainen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimus käsittelee esiintyjän ja esineen keskinäisiä vuorovaikutussuhteita teatteriesityksissä, kantavana tutkimuskysymyksenään, miten ja millaisia merkityksiä tämä jo sinällään toiminnan ja havainnon tasoilla kantaa ja tuottaa. Teoreettisesti työ edustaa humanististen tieteiden kognitiivista käännettä, mutta pyrkii aihepiirinsä mukaisesti käsittämään mielen ja kognition myös olennaisesti ekologisena ilmiönä, päätä ja aivoja laajempana, toiminnan ja havainnon prosesseihin liudentuvana. Tutkimuksen keskeiset käsitteet (metafora, kuvaskeemat ja tarjoumat eli affordanssit) perustuvat kognitiiviseen kielitieteeseen ja ekologiseen psykologiaan, tärkeimpinä vaikuttajina Mark Johnson, James J. Gibson ja Tim Ingold. Keskeiset tapaustutkimukset pureutuvat Jerzy Grotowskin, Tadeusz Kantorin ja Vsevolod Meyerholdin valittuihin ohjauksiin.

Ensimmäisessä luvussa havainnon, toiminnan ja kognition prosesseja havainnollistetaan temaattisesti keskeisillä toimijuuden ja esineyden käsitteillä. Näkökulma horjuttaa teatteriesineistön perinteistä jakoa lavastukseen, tarpeistoon ja puvustukseen. Filosofisemmalla tasolla luku kyseenalaistaa metaforan “olemisen suuresta ketjusta”, jossa mieli asettuu aineen ja subjekti objektin yläpuolelle. Sen teoreettiseksi vaihtoehdoksi kehitellään kognition ekologista perustaa ruumiillisena, paikallisena, toiminnallisena ja ympäristöön hajautuvana (embodied, embedded, enacted, extended).

Metodologia tarkentuu toisen luvun ekologisessa esitysanalyysissä Meyerholdin Jalomielisestä aisankannattajasta (1922). Paitsi tämän lavastusta ja näyttelijäntyötä – konstruktivismia ja biomekaniikkaa – luvussa tarkastellaan varhaisen Neuvosto-Venäjän kulttuuriekologiaa sekä analysoitavasta esityksestä näiden kaikkien vuorovaikutuksessa tarjoutuneita tulkintoja. Kolmannessa luvussa Grotowskin ja Kantorin ajatuksia “köyhästä teatterista” suhteutetaan näiden puolestaan heijastamaan kommunistisen Puolan kulttuuriekologiaan: samojen perustavien skeemojen esitetään metaforisesti määrittävän molempien ohjaajien ajattelua ja toimintaa, usein tosin vastakkaisilla tavoilla.

Seuraavien lukujen yksityiskohtaiset analyysit Grotowskin Akropoliksesta (1962-69) ja Kantorin ohjauksesta Kuolkoot taiteilijat! (1985) purkavat paitsi kyseisten esitysten esinedramaturgioita, myös ohjaajien pidemmän aikavälin painotuksia ja heidän perinteistä profiloitumistaan “näyttelijöiden” ja “esineteatteriin”. Lyhyessä epilogissa tarkastellaan yleisempiä jännitteitä ja jatkumoita suhteessa tämän hetken länsimaista kulttuuri- ja esitysekologiaa enenevästi määrittävään medioitumiseen ja teknologisoitumiseen.