YTM Sanna Järnströmin sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja

"En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtalokseni". Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa (I don´t know, what they are thinking for my destiny”. An ethnographical research about clienthood and client orientation in geriatric hospital)

tarkastetaan 26.8.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Marjaana Seppänen (Lapin yliopisto). Kustoksena toimii professori Kirsi Juhila.

                                                ***

Sanna Järnström on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut sosiaalityöntekijänä (ikäihmisten asiakasohjaus) Tampereen kaupungilla vuodesta 2011 lähtien.

Järnströmin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1635, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8507-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1097, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8508-4, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimus käsittelee asiakkuutta ja asiakaslähtöisyyttä geriatrisessa sairaalassa. Asiakaslähtöisyyden ideaalia lähestytään itsemääräämisoikeuden, osallistumisen ja tasavertaisen vuorovaikutuksen sekä tiedonsaannin näkökulmista. Tutkimuksen kohteena on eräs Etelä-Suomessa sijaitseva geriatrinen sairaala ja sen viisi osastoa. Aineisto koostuu 45 vanhuksen teemahaastattelusta ja heidän asiakaskertomusteksteistään, viidestä työntekijöiden moniammatillisesta ryhmähaastattelusta sekä 32:sta osastojen toimintakäytännön havainnoinnista. Vanhukset on jaettu kolmeen kategoriaan: kotiutuviin, pitkäaikaishoitopaikkaa odottaviin ja pysyvässä sairaalahoidossa oleviin. Kategoriat ovat lisäksi jakaantuneet kahtia: 1. vanhuksiin, jotka haluavat samaa kuin mitä heille on asetettu osastolla tavoitteeksi ja 2. vanhuksiin, jotka haluavat jotain muuta kuin mitä heille on asetettu osastolla tavoitteeksi.

Tutkimus paneutuu siihen, miten ja millaiseksi asiakkuus rakentuu geriatrisilla sairaalaosastoilla? Tutkimuksessa tarkastellaan, millaiseksi vanhukset itse kuvaavat asiakkuutensa sekä minkälaista asiakkuutta työntekijöiden puheet, tekstit sekä valitut osastojen toimintakäytännöt tuottavat? Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, miten asiakaslähtöisyys näkyy osastoilla. Asiakaslähtöisyys nähdään lähtökohtaisesti asiakkuuden ideaaliksi, jota painotetaan vanhuksia koskevissa strategioissa.

Vanhukset pitävät osastolla hoidossa oltaessa tärkeinä mm. seuraavia asioita: omien jatkohoitotoiveiden toteutuminen, paraneminen, terveys, omaisten tuki, koti, kotiavun saaminen, uskonasiat ja huumori. Vanhukset olivat vaihtelevasti tyytyväisiä henkilökuntaan, seuraan, ulos pääsemiseen ja kaiken valmiina saamiseen, sairaalapapin käynteihin ja saatuun kuntoutukseen. Tyytymättömyyttä vanhuksissa aikaan sai henkilökunnan kiireellisyys ja ilkeys, avunsaannin hitaus, resurssien puute, tekemisen ja virikkeiden puute, kuntoutuksen ja ulospääsemisen vähäisyys ja vaipat.

Asiakaslähtöisyys jää geriatrisilla osastoilla ideaaliseksi ilmiöksi. Vanhuksen itsemääräämisoikeus ei toteudu: vanhuksen ajatuksia tai toiveita ei kysytä, avuntarpeeseen ei vastata tai avun saaminen kestää pitkään, jatkohoitosuunnitelmat tulevat muiden päättämänä, vanhus ei ole osallisena asioissaan, hän ei pääse määrittelemään tarpeitaan tai tavoitteitaan ja liikkumisen vapautta rajoitetaan. Myös vanhuksen osallistumisessa ja tasavertaisessa vuorovaikutuksessa on parannettavaa: toiminnan tavoitteista ei kysytä vanhukselta, osallistumiseen ei ole mahdollisuuksia, asioita tehdään puolesta ja työntekijöiden kanssa on vaikea keskustella. Tiedonsaanti ei myöskään toimi: vanhukset kokivat saavansa riittämättömästi tietoa, tietoa ei saa automaattisesti, osa vanhuksista ei tiennyt jatkohoitosuunnitelmastaan, lääkkeistään tai sairauksistaan, eikä saatu tieto ole oleellista ajankohtaan nähden.

Vanhusten asiakkuudelle ja asiakaslähtöisyydelle geriatrisella osastolla luovat haasteita palvelujärjestelmän tehokkuusajattelu, järjestelmän joustamattomuus, työntekijälähtöisyys, hierarkisuus, rutiininomaisuus ja medikalisaatiopainotteisuus, kaikkinainen resurssien puute, omaisten vahva rooli sekä joidenkin vanhusten oma passiivisuus. Omat haasteensa aikaan saa myös se, että strategiat ja linjaukset itsessään tulevat vanhuksen ulkopuolelta, muiden määrittelemänä. Kaikkien vanhusten tulisi sopia samoihin linjauksiin, mikä jo sinällään sotii asiakaslähtöisyyden ideaa vastaan.