YTM Pia Solinin sosiaali- ja terveyspolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Mental Health from the Perspective of Health Promotion Policy (Mielenterveys terveyden edistämispolitiikan näkökulmasta)

tarkastetaan 15.10.2011 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on Dr Lynne Friedli (Essexin yliopisto). Kustoksena toimii professori Juhani Lehto.

                                                ***

Pia Solin on syntynyt Jurvassa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa, josta hänellä on myös yhteiskunnallisten aineiden opettajan pätevyys. Nykyisin hän toimii projektikoordinaattorina WHO mielenterveysalan yhteistyökeskuksessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Solinin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1642, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8533-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1104, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8534-3, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Pia Solin, pia.solin@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Mielenterveys on olennainen osa jokapäiväisessä elämässä toimimista. Mielenterveyden edistämisen tutkimus on tärkeää, sillä se keskittyy yhteiskunnallisesti sensitiiviseen terveyden alueeseen. Siitä huolimatta mielenterveyden edistäminen tai sen politiikka ei ole ollut kovinkaan suosittu tutkimusaihe ennen 2000-luvulle tulemista. Väitöskirjatutkimuksen perusolettamuksena oli väite, että mielenterveydellä on syrjäytyvä asema terveyden edistämisen alueella ja että terveyden edistämisohjelmat ovat rakentuneet tavalla, jotka eivät välttämättä tue mielenterveystavoitteita. Tämä on johtanut siihen, että mielenterveyden täytyy puolustaa rooliaan terveyden edistämisen alueella.

Huolimatta mielenterveyden yhä kasvavasta julkisuusarvosta, inhimillisen kärsimyksen määrästä tai yhteiskunnallisista kustannuksista, myös sen rooli kansallisissa terveysohjelmissa on ollut verraten pieni. Mielenterveyspolitiikka keskittyy usein organisatorisiin hoidon järjestelyihin, kun taas liittyminen somaattisen terveyden edistämisen strategioihin edellyttäisi esimerkiksi tupakan, ravitsemuksen ja liikunnan kaltaisten determinanttien tunnistamista ja toiminnan kohdistamista niihin.

Väitöskirjatutkimuksessa analysoitiin mielenterveyden roolia ja asemaa kansallisissa terveyden edistämispolitiikoissa toimintapolitiikan näkökulmasta laadullisin menetelmin. Osatutkimuksissa mielenterveyttä tarkasteltiin terveyspolitiikan muodostumisen eri vaiheissa. Siten mielenterveyttä tutkittiin ongelman ja toimintapolitiikan muodostamisen, toimintapolitiikan omaksumisen ja lopuksi arvioinnin näkökulmista.

Terveyden edistämispolitiikan tulisi entistä tehokkaammin huomioida mielenterveyden erityisvaatimukset. Mielenterveys on tunnistettu vakavaksi terveysongelmaksi, mutta sen erityispiirteitä ei osata toimintapolitiikassa vielä täysin huomioida. Poliittinen päätöksenteko suosii tehokkaita lyhyen aikavälin ratkaisuja, jotka valitettavasti sovellu mielenterveyden edistämiseen. Positiivista kyllä, mielenterveyden edistämisestä on viime aikoina tuotettu paljon tietoa. Jotta tätä tietoa voitaisiin hyödyntää paremmin poliittisessa päätöksenteossa, on sen aukikirjoittamiseen ja levittämiseen kiinnitettävä parempaa huomiota ja tutkijoiden sekä päätöksentekijöiden vuorovaikutusta lisättävä.