TtM, ft Saija Karinkannan tapaturmatorjunnan alaan kuuluva väitöskirja

To Keep Fit and Function -Effects of three exercise programs on multiple risk factors for falls and fractures in home-dwelling older women (Kolmen eri liikuntaohjelman vaikutukset kaatumisten ja murtumien vaaratekijöihin kotona asuvilla iäkkäillä naisilla)

tarkastetaan 8.10.2011 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Raija Korpelainen (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori emeritus Markku Järvinen.

                                                ***

Saija Karinkanta on syntynyt Rovaniemellä ja hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa sekä fysioterapeutin tutkinnon Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Nykyisin hän toimii tutkijana UKK-instituutissa.

Karinkannan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1643, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8535-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1105, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8536-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Saija Karinkanta, puh. 03 282 9223, saija.karinkanta@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE


Hyvä fyysinen toimintakyky on keskeinen iäkkäiden itsenäiseen elämään vaikuttava tekijä. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen lisää avun tarvetta ja altistaa laitoshoidolle. Usein myös iäkkäiden kaatumisten taustalla on fyysiseen toimintakykyyn liittyviä tekijöitä, kuten alentunut alaraajojen lihasvoima sekä heikentynyt kehon tasapaino ja liikkumiskyky. Lisäksi luuston heikkeneminen lisää iäkkään riskiä saada kaatumistilanteissa luunmurtuma.

Väitöskirja perustuu UKK-instituutissa tehtyyn Ikäihmisten liikuntatutkimukseen. Tutkimuksessa arvioitiin kahden eri liikuntaharjoitteluohjelman sekä näiden yhdistelmän vaikutuksia kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisten ja murtumien riskitekijöihin. Lisäksi arvioitiin harjoitusohjelmien soveltuvuutta iäkkäille naisille sekä tarkasteltiin saavutettujen harjoitusvaikutusten pysyvyyttä.

Sataneljäkymmentäyhdeksän 70–78-vuotiasta tamperelaisnaista satunnaistettiin neljään ryhmään: voimaharjoittelu-, tasapaino-hyppelyharjoittelu-, yhdistetty harjoittelu- (voima + tasapaino-hyppelyharjoittelu) ja verrokkiryhmä. Harjoitusryhmäläiset harjoittelivat ohjatusti kolme kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa, heti intervention päätyttyä ja vielä vuosi intervention päättymisen jälkeen.

Harjoittelu soveltui hyvin naisille. Intervention päätyttyä kaikki harjoitteluryhmät olivat hyötyneet harjoittelusta verrokkeihin verrattuna. Eniten hyötyivät yhdistettyä harjoittelua tehneet. Yhdistetty voima- ja tasapaino-hyppelyharjoittelu paransi naisten alaraajojen lihasvoimaa ja kehon dynaamista tasapainoa sekä itsearvioitua fyysistä toimintakykyä. Lisäksi aktiivisesti harjoitelleiden naisten sääriluun lujuus parani. Vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen noin puolet harjoittelun avulla saavutetuista hyödyistä oli nähtävissä dynaamisessa tasapainossa ja luun lujuudessa. Muu harjoittelun avulla saavutettu hyöty oli kuitenkin menetetty.

Vähintäänkin kohtuullisesti rasittavan voimaharjoittelun ja tasapaino-hyppelyharjoittelun todettiin olevan turvallisia ja käyttökelpoisia harjoitusmuotoja kotona asuville suhteellisen terveille iäkkäille naisille. Etenkin voima-, tasapaino- ja hyppelyharjoitteita yhdistävä harjoittelu ehkäisi naisten fyysisen toimintakyvyn ja luun lujuuden heikkenemistä. Vaikka joitakin harjoitusvaikutuksia oli nähtävissä vielä vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen, tutkimus viittasi siihen, että iäkkäillä liikuntaharjoittelun jatkaminen on tarpeellista fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseksi.