KM Veikko Teräväisen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Asperger-erityisoppilaan sosiaalinen integraatio (Asperger Special Student’s Social Integration)

tarkastetaan 8.10.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Veli-Matti Värri.

                                                ***

Veikko Teräväinen on syntynyt Rovaniemellä ja hän on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut Valkeakosken kaupungin luokanopettajana vuodesta 1982 lähtien sekä Leppälän koulun koulunjohtajana/rehtorina vuosina 1989-2011.

Teräväisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1637, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8519-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1099, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8520-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Veikko Teräväinen, puh. 044 282 6822, veikko.teravainen@luukku.com

LEHDISTÖTIEDOTE

Aspergerin oireyhtymän (myöhemmin myös AS) mahdollisuus lapsissa olisi voinut tulla kasvattajien täyteen tietoisuuteen jo viime vuosituhannen lopussa Gillbergin (1999) Nörtti, nero vai normaali -teoksen myötä. Vielä nykyäänkään kaikilla opettajilla ei ole käsitystä, mitä seurauksia tällä pienellä aivomuutoksella saattaa olla lapsen käyttäytymiseen. AS:n vaikutuksesta oppilas ei ehkä tule toimeen ikätovereidensa kanssa laisinkaan. Hänen oppimisensa, opetuksensa ja sosiaaliset suhteensa kärsivät, ellei asiaan huomata puuttua. AS-oppilaat ovat voineet päätyä erityisoppilaiksi pienluokkiin, vaikka heillä saattaisi olla runsaastikin älyllistä kapasiteettia. Nykyinen koululainsäädäntö ohjaa integroimaan erityisoppilaita normaaliluokkiin ja luopumaan erityisoppilaan statuksesta.

KM Veikko Tapio Teräväisen väitöskirja ”Asperger-erityisoppilaan sosiaalinen integraatio” raportoi intensiivisen tapaustutkimuksen, jossa on narratiivisia, toimintatutkimuksellisia ja etnografisia piirteitä. Siinä tutkitaan yhden tapauksen kautta, minkälaista koulussa voi olla, kun luokkaan on integroitu AS-erityisoppilas. Toisena tutkimuskysymyksenä on, kuinka integraatio – erityisesti sosiaalinen – toteutuu kyseisen oppilaan kouluyhteisöissä. Laadullinen tutkimusaineisto on kerätty esimerkiksi osallistuvan havainnoinnin, haastatteluiden, päiväkirjojen, eläytymismenetelmän sekä sosiometristen mittausten avulla. Kyseessä on kattava, useamman kouluvuoden mittainen seuranta, joka kartoittaa AS-erityisoppilaan koko peruskoulu-uran esiopetuksesta 9. luokan loppuun saakka.

Teräväisen väitöskirjan teema on ajankohtainen: oppimiseltaan ja käyttäytymiseltään haastavan oppilaan opettamisesta yleisopetuksen luokassa on olemassa varsin vähän tutkimustietoa ja AS-lasten opettamisesta vielä niukemmin. Ongelmaksi nousee, kuinka löytää ja luoda arjessa kullekin AS-henkilölle itselleen sopivaa ympäristöä. Ellei oppilas itse muutu, muuttuuko koskaan koulu? Tutkimus valottaa kouluyhteisön sekä koulun ammattilaisten toimintaa ja suhtautumista erityisoppilaan integraatioon sekä inkluusioon. Koulujärjestelmä ei aina toimi niin johdonmukaisesti kuin alan oppikirjat antavat ymmärtää. Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on sosiaalinen integraatio, jonka tavoitteena on onnistuneiden ja myönteisten sosiaalisten kontaktien sekä molemminpuolisen hyväksynnän ja kunnioituksen tukeminen. Sen vaje ilmenee negatiivisina asenteina, torjuntana ja syrjintänä, jota myös tutkimuksen AS-erityisoppilas saa osakseen.

Teräväisen tutkimus osoittaa Aspergerin oireyhtymän vaikuttavan kyseisen AS-oppilaan toimintaan varsin selvästi. Oppilaan käyttäytyminen on vaihtelevaa ja hän voi löytää motivaatiota muuttaakseen sitä. Kouluyhteisön muut jäsenet suhtautuvat tutkimuksen AS-oppilaaseen vaihtelevasti. Hän ei ole selvästi epäsuosituin oppilas, paitsi integrointinsa alussa. Hänen suurta tietomääräänsä arvostetaan selvästi yli ryhmän keskitason, ja muut oppilaat ovat hänelle merkityksellisiä. Itseensä oppilas suhtautuu negatiivissävytteisesti.

Asperger-tiedon ja -tietoisuuden määrän lisääminen saattaa auttaa opettajaa jaksamaan ehkä raskaaksikin kokemassaan työssä AS-oppilaan opettajana, ja siten se edistää integraatiota. AS-oppilaan tunnekuohuihin on jokin syy ja niihin vaikuttamalla koulutyötä on mahdollista kehittää mielekkäämmäksi.

Koulujärjestelmämme tulee edetä inklusiivisempaan suuntaan. Silloin pyrkimyksenä on luoda kaikki lapset mukaansa ottava koulu, jossa on hyvä, sopiva opetus jokaiselle oppilaalle: lapsia ei erotella erityis- tai tavallisiksi oppilaiksi. Erityisopettajien määrää kasvatetaan – yleisopetuksen opettajilla on heidän lisäkseen eri asiantuntijoiden tuki käytettävissään opetusta järjestettäessä, joten opettajien ei tarvitse suoriutua kaikesta yksin. Tänä päivänä suuri suomalainen inkluusio-keskustelu on vielä käymättä.