TtM Päivi Salosen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Quality of life in patients with breast cancer - A prospective intervention study (Rintasyöpäpotilaiden elämänlaatu - Prospektiivinen interventiotutkimus)

tarkastetaan 14.10.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Riitta Suhonen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Marja Kaunonen.

                                                ***

Päivi Salonen on syntynyt Paimiossa ja hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii projektipäällikkönä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Salosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1649, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8548-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1110, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8549-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Päivi Salonen, puh. 040 566 4640, paivi.b.salonen@pshp.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Lyhyelläkin tuella ja ohjauksella voidaan parantaa leikatun rintasyöpäpotilaan elämänlaatua

Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että leikatut rintasyöpäpotilaat hyötyvät jo lyhyestä, kertaluonteisesta yksilöllisestä ohjauksesta ja tuesta. Puhelimessa annettu tuki ja ohjaus viikon päästä leikkauksesta auttoi potilaita sopeutumaan leikkauksen jälkeisiin sivuvaikutuksiin ja kehon muutoksiin sekä suhtautumaan positiivisesti tulevaisuuteen. Kuuden kuukauden päästä leikkauksesta, kasvokkain annetulla henkilökohtaisella tuella ja ohjauksella oli positiivinen vaikutus yläraajan toimintakykyyn ja oireisiin, kuten kipuun, turvotukseen ja liikkuvuuteen.

Rintasyöpään sairastuu yhä useampi ja yhä nuorempi nainen elämänsä aikana. Tuella ja ohjauksella on todettu olevan positiivinen vaikutus rintasyöpää sairastavien elämänlaatuun.  Kuitenkin vain vähän on tutkittua tietoa lyhytkestoisesta ja kertaluonteisesti puhelimessa sekä kasvokkain annetun ohjauksen ja tuen vaikuttavuudesta. Hoidon jatkuvuus ja onnistunut paluu arkeen ja työelämään edellyttää, että potilaat saavat tarvitsemaansa tukea ja ohjausta oikeaan aikaan.  Erityisesti tulee kiinnittää huomiota nuorten alle 55-vuotiaiden rintasyöpäpotilaiden selviytymiseen.

Väitöstutkimuksen aineistona oli vuosina 2004 – 2007 kahdessa sairaalassa 18–75-vuotiaille leikatuille rintasyöpäpotilaille suunnattu kysely.  Potilaat satunnaistettiin sairaalassa leikkauksen jälkeen interventioryhmään ja vertailuryhmään. Tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen osallistui yhteensä 228 potilasta ja toiseen vaiheeseen 204 potilasta. Tavoitteena oli tutkia viikon päästä rintasyöpäleikkauksesta puhelimessa annetun tuen ja ohjauksen sekä puolen vuoden päästä kasvokkain annetun tuen ja ohjauksen vaikutusta rintasyöpäpotilaiden elämänlaatuun. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa tekijöitä, jotka olivat yhteydessä huonoon elämänlaatuun ja elämänlaadun huonontumiseen. Erityisesti ne rintasyöpäpotilaat, joiden elämänlaatu on huono ja joiden elämänlaadun huonontuminen hoitoprosessin aikana voidaan tunnistaa, tarvitsevat eniten ohjausta ja tukea.

Rintasyöpä yleistyy ja lääketieteen kehittyminen tuo mukanaan sen, että joukossamme tulee olemaan yhä enemmän naisia, jotka joko sairastavat rintasyöpää tai ovat siitä parantuneet. Tällä hetkellä näille naisille ei ole olemassa sairauden eri vaiheissa heidän tarpeittensa mukaista suunniteltua ja systemaattista tukea ja ohjausta.  Tässä tutkimuksessa kehitettiin rintasyöpäpotilaiden tuki-interventiomalli, joka on sovellettavissa käytäntöön helposti ja kohtuullisin resurssein. Erityisesti puhelimessa annettua tukea voidaan soveltaa käytäntöön vähin panostuksin ja sillä tavoittaa suurenkin joukon ihmisiä. Menetelmänä se on erityisen tärkeä niille potilaille, jotka asuvat kaukana ja joilla ei ole voimavaroja lähteä kodin turvallisesta ympäristöstä sairaalaan. Toisaalta kasvokkain annetussa ohjauksessa ja tuessa vuorovaikutus on moninaisempaa ja kontaktin luominen helpompaa.
 
Tutkimuksen tulokset voivat ohjata käytännön toimintaa sekä avata tietä toiminnan muutokselle rintasyöpäpotilaiden kokonaishoidossa. Oikein toteutettuina molemmat interventiot edesauttavat selviytymistä ja parantavat elämänlaatua siten, että nopea paluu arkeen ja työelämään toteutuu, minkä yhteiskunnallista merkitystä ei voida sivuuttaa.