LL Marja Miettisen sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Outcome of Puumala Hantavirus-induced Nephropathia Epidemica (Myyräkuumeen ennuste)

tarkastetaan 28.10.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.  

Vastaväittäjänä on dosentti Risto Ikäheimo (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Jukka Mustonen.

                                                ***

Marja Miettinen on syntynyt Sonkajärvellä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin ja sisätautien erikoislääkärin tutkinnot Kuopion yliopistossa sekä nefrologian erikoislääkärin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut osastonylilääkärinä Keski-Suomen keskussairaalassa vuodesta 2008 lähtien.

Miettisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1645, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8538-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1106, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8539-8, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Marja Miettinen, marja.miettinen@ksshp.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Myyräkuume on munuaisoireinen verenvuotokuume, jonka aiheuttaja on metsämyyrien kantama Puumala-virus. Tavanomaisia oireita ovat äkillinen korkea kuume, päänsärky, pahoinvointi sekä selkä- ja vatsakivut. Munuaisvaurioon liittyy ohimenevä virtsamäärien väheneminen, ja virtsanäytteessä nähdään valkuais- ja verivirtsaisuutta. Munuaisvaurion vaikeusaste vaihtelee, ja vain pieni osa potilaista tarvitsee keinomunuaishoitoa. Myyräkuumeen ennustetta on pidetty hyvänä. Kuitenkin taudin pitkäaikaisennustetta koskevassa tutkimuksessa on aiemmin havaittu, että 5 vuotta myyräkuumeen sairastamisen jälkeen potilailla on enemmän munuaisten toimintahäiriöitä sekä korkeampi verenpaine kuin terveillä verrokeilla.

Tässä väitöskirjassa munuaisten toimintaa ja verenpainetta tutkittiin uudessa potilasaineistossa 6 vuotta myyräkuumeen sairastamisen jälkeen, ja tuloksia verrattiin terveisiin verrokkeihin. Potilailla todettiin aiempaa tutkimusta vastaavasti enemmän munuaisten toimintahäiriöitä ja korkeampi verenpaine kuin verrokeilla. Myyräkuumeen sairastamisvaiheen taudin vaikeusaste ei kuitenkaan vaikuttanut pitkäaikaislöydöksiin. Toisessa aineistossa 10 vuotta myyräkuumeen sairastamisen jälkeen potilaiden ja verrokkien välillä ei ollut enää eroa munuaisten toiminnassa. Sen sijaan näytti mahdolliselle, että myyräkuumeen sairastaneilla voisi olla enemmän kohonnutta verenpainetta kuin terveillä verrokeilla.

Myyräkuumepotilailta tutkittiin myös aivolisäke-, sukupuoli- ja kilpirauhashormonien pitoisuuksia taudin sairastamisvaiheessa sekä 5 vuoden seurannan aikana. Myyräkuumeen sairastamisvaiheessa 56 %:lla potilaista todettiin poikkeavuuksia hormonipitoisuuksissa, joista suurin osa oli kuitenkin ohimeneviä. Pitkäaikaisia poikkeavuuksia todettiin puolestaan 17 %:lla potilaista, mutta ne eivät näyttäneet olevan yhteydessä myyräkuumeen vaikeusasteeseen.

Väitöskirjassa kuvataan lisäksi seitsemän potilasta, joilla todettiin turvotuksia ja runsasta valkuaisvirtsaisuutta pian myyräkuumeen sairastamisen jälkeen. Munuaisen koepalatutkimuksessa todettiin munuaiskerästulehdus, minkä ennuste vaikutti suotuisalta.

Väitöskirja vahvistaa aiempaa käsitystä myyräkuumeen hyvästä pitkäaikaisennusteesta. Tauti saattaa kuitenkin altistaa joitakin potilaita verenpaineen kohoamiseen. Veren hormonipitoisuuksien poikkeavuudet ovat tavallisia myyräkuumeen sairastamisvaiheessa, ja osalla potilaista havaitaan hormonimuutoksia myös vuosien kuluttua sairastamisesta. Myyräkuumeen mahdollisia pitkäaikaishaittoja ei voida ennustaa taudin sairastamisvaiheen vaikeusasteen perusteella.