KM, PsM Marjo Pennosen (o.s. Siltaloppi) psykologian alaan kuuluva väitöskirja

Recovery from Work Stress: Antecedents, Processes and Outcomes (Työstressistä palautuminen: edeltävät tekijät, prosessit ja seuraukset)

tarkastetaan 26.11.2011 klo 12 Tampereen yliopiston Linnan luentosalissa K 103, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Katariina Salmela-Aro (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Ulla Kinnunen.

                                                ***

Marjo Pennonen on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut kasvatustieteiden ja psykologian maisterin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee työterveyspsykologina Tampereen Työterveys ry:ssä.

Pennosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1668, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8601-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1132, Tampere University Press 2011. ISBN 978-951-44-8602-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Marjo Pennonen, puh. 050 594 8343, marjo.siltaloppi@uta.fi


LEHDISTÖTIEDOTE

Tämän päivän työelämä on haastavaa monin tavoin. Työn haasteellisuus ja kilpailu ovat lisääntyneet ja työstä on tullut rajatonta, mikä on vaikeuttanut työkuormituksesta palautumista ja aiheuttanut uhkia työntekijän hyvinvoinnille. Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin työkuormituksesta palautumista psykologisesta näkökulmasta. Työkuormituksesta palautumisella tarkoitetaan prosessia, jonka aikana yksilön voimavarat ja toiminnot palautuvat takaisin työpäivän aiheuttamaa kuormitusta edeltävälle tasolle. Psykologinen näkökulma puolestaan viittaa yksilön omiin kokemuksiin palautumisen onnistumisesta sekä palautumista edistäviin psykologisiin mekanismeihin, joita ovat irrottautuminen työstä, rentoutuminen, taidon hallinta ja kontrolli vapaa-ajalla.

Tutkimuksen tavoitteena oli saada kuva työkuormituksesta palautumisesta prosessina sekä palautumiseen vaikuttavista edeltävistä tekijöistä ja palautumisen seurauksista. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka perustuivat poikkileikkaus- (N = 527) ja pitkittäis- (N = 274) aineistoihin. Aineistot kerättiin kyselynä viiden eri aloilla (matkapalvelu, kauppa, informaatioteknologia, hotelli- ja ravintola-ala ja koulutus) toimivan organisaation työntekijöiltä vuoden aikavälillä. Aineistoja analysoitiin sekä muuttuja- että henkilökeskeisellä otteella.

Tutkimus osoitti, että palautumisen mekanismeja mittaavan suomenkielisen kyselyn faktorirakenne oli sama kuin alkuperäisessä kyselyssä. Palautumisen mekanismit toimivat välittävinä mekanismeina (mediaattoreina) työn piirteiden ja hyvinvoinnin / pahoinvoinnin välillä. Psykologinen irrottautuminen toimi täydellisenä välittävänä mekanismina työn vaatimusten ja työssä koetun väsymyksen välillä sekä taidon hallintakokemukset toimivat osittaisena välittävänä mekanismina työn voimavarojen ja työn imun välillä.

Palautumisen mekanismit muunsivat (moderoivat) työn piirteiden ja palautumisen psykologisten seurausten välistä yhteyttä. Psykologinen irrottautuminen ja taidon hallintakokemukset toimivat suojaavina mekanismeina lisääntynyttä palautumisen tarvetta vastaan tilanteessa, jossa koettiin vähäisiä vaikutusmahdollisuuksia työhön. Myös rentoutuminen suojasi lisääntyvältä uupumusasteiselta väsymykseltä tilanteessa, jossa koettiin paljon työn aikapaineita. Lisäksi palautumisen mekanismit, erityisesti psykologinen irrottautuminen ja taidon hallintakokemukset, olivat suorassa yhteydessä työhyvinvointiin.

Pitkittäisaineistosta tunnistettiin kahdeksan osaryhmää, joissa palautumisen tarpeen taso tai muutos oli erilainen vuoden aikavälillä. Viidessä näistä ryhmistä palautumisen tarpeen taso osoittautui pysyväksi ja kolmessa muuttuvaksi (pääasiassa laskevaksi) vuoden aikavälillä. Työntekijät, jotka kuuluivat suotuisaan (vähäisen ja kohtuullisen vähäisen) palautumisen tarpeen ryhmään (38 %), arvioivat työnsä piirteet myönteisemmiksi ja palautumisen mekanismit onnistuneemmiksi ja he viettivät enemmän aikaa fyysisissä ja sosiaalisissa vapaa-ajan toiminnoissa kuin työntekijät, jotka kuuluivat epäsuotuisiin (korkean ja kohtuullisen korkean) palautumisen tarpeen ryhmiin (23 %).

Pitkittäisaineistosta löytyi viisi palautumisen mekanismeiltaan erilaista profiiliryhmää palautumisen mekanismien suhteen. Työntekijöistä yli 70 % kuului ryhmään, jossa käytettiin suhteellisen paljon kaikkia neljää palautumisen mekanismia vuoden aikavälillä. Tämä ryhmä myös kärsi vähiten työuupumuksesta ja uniongelmista. Neljästä muusta ryhmästä ne, jotka kokivat paljon taidonhallinnan ja kontrollin kokemuksia vapaa-ajalla (4 %), kokivat myös eniten työn imua, ja puolestaan ryhmässä, jossa arviot kaikista palautumisen mekanismeista laskivat vuoden aikana (4 %), havaittiin samanaikaista uupumusasteisen väsymyksen kasvua.

Tutkimus osoitti, että palautumisen mekanismeilla ja niiden yhdistelmillä (profiileilla) on keskeinen merkitys työhyvinvoinnin ylläpidossa. Lisäksi palautumisen mekanismit ansaitsevat huomiota sekä välittävinä että muuntavina tekijöinä työn piirteiden ja psykologisten seurausten välisessä suhteessa. Palautumisen mekanismien lisäksi myös työn piirteillä ja vapaa-ajan toiminnoilla on merkittävä asema palautumisen tarpeen kehittymisessä. Käytännön tasolla tämä tutkimus osoittaa, että yksilöiden tulisi etsiä mahdollisuuksia optimoida psykologisen työstä irrottautumisen, rentoutumisen, taidonhallinnan ja kontrollin kokemuksensa vapaa-ajalla ja siten myös palautumisprosessinsa.