LL Anna Tahvanaisen sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Whole body impedance cardiography and continuous pulse wave analysis in the measurement of human haemodynamics during passive head-up tilt (Sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnan mittaus kallistuskokeessa impedanssikardiografian ja pulssiaaltoanalyysin avulla)

tarkastetaan 9.12.2011 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Kaj Metsärinne (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Ilkka Pörsti.

                                                ***

Anna Tahvanainen on syntynyt Varkaudessa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Tutkimustyön ohella hän suorittaa sisätautien erikoislääkärin tutkintoa.

Tahvanaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1677, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8625-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1141, Tampere University Press 2011. ISBN 978-951-44-8626-5, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Anna Tahvanainen, anna.tahvanainen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE


Kohonnut verenpaine on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, ja jopa 70 % verenpainepotilaista ei saavuta hoitotavoitteita lääkehoidosta huolimatta. Verenpainetason säätelyyn osallistuu hyvin moni rakenteellinen ja toiminnallinen tekijä, mutta potilastyössä tyydytään kuitenkin usein verenpaineen ja syketason määrittämiseen levossa. Myös muutoksia mm.verisuonten myötäävyydessä, ääreisverenkierron vastuksen säätelyssä, verisuonen sisäkerroksen eli endoteelin toiminnassa sekä rasituskoevasteissa on mahdollista todeta jo ennen tautitapahtumien ilmaantumista. Muutokset voivat olla potilaiden välillä hyvin erilaisia, vaikka verenpainetaso olisi samanlainen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää kliiniseen työhön soveltuva mittausmenetelmä, jonka avulla saadaan monipuolinen ja yksilöllinen käsitys sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnasta. Mittaukset suoritettiin sekä makuulla että kallistuskokeen aikana koko kehon impedanssikardiografiaa, jatkuvaa pulssiaaltoanalyysiä ja pletysmografista sormiverenpaineen mittausta käyttäen. Samanaikaisesti mitattavia muuttujia olivat sormi-, ranne- ja aorttatason verenpaine, pulssiaallon heijastumisesta kertovat suureet, pulssiaallon etenemisnopeus, ääreisverenkierron vastus sekä sydämen isku- ja minuuttitilavuus. Tutkimuksessa selvitettiin kahden pääasiassa endoteelivälitteisen lääkeaineen, salbutamolin ja L-arginiinin, ja yhden endoteelista riippumattoman, nitroglyseriinin, aiheuttamia muutoksia. Lisäksi tutkittiin ikääntymiseen liittyviä sydän- ja verenkiertoelimistön muutoksia. Menetelmän kehittämiseen liittyvät mittaukset suoritettiin terveille vapaaehtoisille, ja lopuksi menetelmää testattiin metabolista oireyhtymää ja essentielliä verenpainetautia saitastavilla potilailla.

Mittaukset olivat toistettavia sekä makuulla että kallistuskokeen aikana. Salbutamoli ja nitroglyseriini laskivat verenpainetta, ääreisvastusta ja vähensivät pulssiaallon takaisinheijastumista, sekä nostivat sykettä ja sydämen minuuttitilavuutta. Salbutamolin aiheuttamat muutokset korostuivat makuuasennossa, kun taas vaste nitroglyseriinille oli selvempi kallistuskokeen aikana. L-arginiini aiheutti verenpaineen laskun kallistuskokeen aikana. Osalla tutkimushenkilöistä havaitun nitroglyseriinin aiheuttaman presynkopeen (huimaus, verenpaineen lasku) aikana havaittiin selvästi vähentynyt ääreisverenkierron vastus. Valtimojäykkyys ja pulssiaallon takaisinheijastuminen lisääntyivät iän myötä, mutta ääreisvastus ja sydämen pumppaustoiminta eivät muuttuneet. Suurempi aorttatason verenpaineen lasku kallistuskokeessa liittyi korkeampaan ikään ja lisääntyneeseen valtimojäykkyyteen. Metabolista oireyhtymää sairastavilla potilailla oli korkeampi syketaso ja pulssiaallon etenemisnopeus kuin verenpainetautia sairastavilla, vaikka verenpainetaso ja ääreisvastus eivät eronneet merkittävästi. Tulos osoittaa, että tutkituilla potilasryhmillä on verenpainetasosta riippumattomia eroja verenkiertoelimistön rakenteessa ja toiminnassa.

Mittausmenetelmä on kajoamaton ja toistettava, ja mahdollistaa entistä tarkemman sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnan määrittämisen. Tulokset korostavat myös pystyasennossa suoritettavien mittausten tärkeyttä, koska lääkevasteet ja ikääntymiseen liittyvät muutokset olivat erilaisia makuulla ja kallistuskokeessa. Menetelmän avulla saatavat tulokset mahdollistavat mm. yksilöllisen hoidon kohdentamisen, mikä todennäköisesti johtaa parempiin hoitotuloksiin.