LL Kai Immosen sisätautiopin (reumatologian) alaan kuuluva väitöskirja

Amyloidosis Associated with Inflammatory Rheumatic Diseases in Finland. Declining Incidence and Better Outcome (Tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvä amyloidoosi. Vähenevä esiintyvyys ja parantunut ennuste)

tarkastetaan 9.12.2011 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Lahdenne (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Hakala.

                                                ***

Kai Immonen on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Kuopion yliopistossa.

Immosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1674, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8619-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1138, Tampere University Press 2011. ISBN 978-951-44-8620-3, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

LEHDISTÖTIEDOTE

Amyloidoosi on heterogeeninen ryhmä erilaisia sairauksia, joille tyypillistä on normaalisti liukoisten plasman proteiinien kertyminen eri elimiin aiheuttaen näiden elinten toimintahäiriöitä. Tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvä amyloidoosi oli ennen nykyisiä hoitostrategioita ja lääkkeitä pelätty komplikaatio - aiheuttaen kertymisellään ruoansulatuskanavaan imeytymishäiriöitä ja verenvuotoja ja kertyessään munuaisiin munuaisten vajaatoimintaa. Amyloidoosi oli ennen yksi merkittävimpiä reumapotilaiden kuolinsyitä.

Väitöskirjan tavoitteena oli tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvän amyloidoosin ilmaantuvuuden ja ennusteen arviointi eri rekisteriaineistojen (Reumasäätiön sairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto, Suomen Munuaisrekisteriaineisto ja Kainuun keskussairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto) perusteella.

Tässä tutkimuksessa todetaan, että 1980-luvulta alkaen amyloidoosin esiintyvyys ja ennuste ovat vähitellen parantuneet. Nykyisin lapsuusiän reumaa sairastavilla amyloidoosia ei enää esiinny lapsuus- ja nuoruusiällä lainkaan. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna amyloidoosin aiheuttama munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama dialyysihoidon tarve on nykyään puolittunut - samanaikaisesti metotreksaattilääkehoidon käyttö reumataudeissa on lähes nelinkertaistunut. Perinteisille reumalääkkeille resistenteissä taudeissa uusien biologisten reumalääkkeiden teho amyloidoosin ehkäisyssä ja hoidossa vaikuttaa lupaavalta.