LL Kirsi Nuolivirran lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Bronchiolitis in early infancy. Predictive factors for post-bronchiolitis wheezing (Ilmatiehyttulehdus pienillä imeväisillä. Ennustetekijöitä toistuville hengenahdistuksille)

tarkastetaan 24.2.2012 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Timo Vanto (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Korppi.

                                                ***

Kirsi Nuolivirta on syntynyt Turussa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa ja lastentautien erikoislääkärin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut lastentautien erikoislääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa vuodesta 2003 lähtien.

Nuolivirran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1696, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8692-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1162, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8693-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Kirsi Nuolivirta, puh. 06-415 4111, kirsi.nuolivirta@fimnet.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Bronkioliitti eli ilmatiehyttulehdus on yleinen sairaalahoidon syy alle 6 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Alttius sairastua vaikeaan bronkioliittiin ja sen jälkeiseen toistuvaan hengenahdistukseen on todettu olevan monen tekijän yhteisvaikutus, mihin kuuluvat sairastuneeseen vauvaan, ympäristöön ja mahdollisesti virukseen itseensä liittyvät tekijät. Toistuvat hengenahdistukset bronkioliitin jälkeen voivat olla yhteydessä myöhempään astman syntyyn.

Tulehdusreaktion ymmärtäminen on oleellista bronkioliitin ja sen jälkeisten toistuvien hengenahdistusten selvittelyssä. Tulehdusreaktion tarkoituksena on taudinaiheuttajien uhasta ja käynnistyneistä reaktiosta tiedottaminen muille kehon osille, vieraiden tai omien haitalliseksi käyneiden rakenteiden poistaminen, sekä paranemisen käynnistäminen. Tulehdusreaktioita välittävät monenlaiset hankittuun vastustuskykyyn liittyvät molekyylit, kuten sytokiinit mm. interleukiinit (IL) ja interferonit (IFN), ja synnynnäiseen vastustuskykyyn kuuluvat hahmontunnistusreseptorit mm. Tollin- kaltainen reseptori (TLR) ja mannosia sitova lektiini (MBL). Tulehdusvälittäjäaineiden perintötekijöissä on runsaasti monimuotoisuutta, joka saattaa muuttaa niiden toimintaa aiheuttaen sairastumisalttiuden lisääntymistä tai vaikeampaa sairautta.

Tämä väitöstutkimus tehtiin Tampereen Yliopistollisen sairaalan Lastentautien klinikassa kolmen infektiokauden aikana vuosina 2001–2004. Tutkimukseen osallistui 139 alle 6 kuukauden ikäistä imeväistä, joilla oli sairaalahoitoa vaatinut bronkioliitti. Näistä 129 saapui jälkitarkastuskäynnille, joka järjestettiin noin vuosi sairastetun bronkioliitin jälkeen.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää perinnöllisiä, mikrobiologisia ja muita varhaisvaiheen tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa bronkioliittitaudin vaikeuteen ja toistuvien hengenahdistuksien esiintymisiin tutkimukseen osallistuneilla lapsilla sairaalahoitojakson jälkeen.

Tarkoitus oli selvittää onko sytokiinien IL-10, IL-18, IFNG, ja hahmontunnistusreseptorien TLR4 ja MBL2 perintötekijöiden monimuotoisuudella yhteyttä bronkioliitin taudinkuvaan ja aiheuttajaviruksiin. Lisäksi oli tarkoitus selvittää onko näiden perintötekijöiden monimuotoisuudella yhteyttä toistuvien hengitystietulehdusten ja hengenahdistusten esiintymiseen vuosi sairastetun bronkioliitin jälkeen.

Virukset voivat myös aiheuttaa sekainfektioita bakteerien kanssa. Tutkimme tässä aineistossa miten usein virusten, etenkin respiratory syncytial viruksen (RSV), aiheuttamat hengitystietulehdukset vauvoilla ovat sekainfektiota hinkuyskää aiheuttavan Bordetella pertussis bakteerin kanssa ja onko sekainfektiolla vaikutusta taudin kliiniseen kuvaan tai toistuviin hengenahdistuksiin bronkioliitin jälkeen.

Vauvojen ja pienten lasten ominaisuudet voivat vaikuttaa bronkioliitin taudinkuvaan ja bronkioliitin jälkeiseen sairasteluun. Tutkimme miten syntymäpaino, painonnousu imeväisiässä ja ylipaino 1–2 vuoden iässä vaikuttavat toistuvien hengenahdistusten esiintymiseen bronkioliitin jälkeen.

Bronkioliitin aiheuttaja oli useimmiten RSV (69.8 %), mutta muutkin virukset kuten rhinovirus (HRV) (6.5 %) ja influenssa A virus (IVA) (4.3 %) olivat aiheuttamassa bronkioliittia. Imeväiset, joilla oli muun kuin RSV:n aiheuttama sairaalahoitoa vaatinut bronkioliitti, olivat todennäköisemmin homotsygootteja IL-10 alleeli A suhteen kuin kontrollit. MBL2 geenin monimuotoisuus A/O tai O/O liittyi useammin monen viruksen aiheuttamaan bronkioliittiin. Monimuotoisuus geenissä IFNG (homotsygoottisuus alleelissa A) voitiin yhdistää toistuvaan hengenahdistukseen bronkioliitin jälkeen niin, että alleeli A liittyi vähäisempään kortisonin käyttöön. MBL2 A/O tai O/O voitiin yhdistää useammin kortisonihoidon tarpeeseen toistuvien hengenahdistusten yhteydessä. Monimuotoisuus TLR4 (alleeli G kantajat) ja IL-10 (alleeli G kantajat) perintötekijöissä lisäsi ilmeisesti toistuviin korvatulehduksiin sairastumista, sillä korvien ilmastointiputket oli asetettu useammin näille lapsille. B. pertussis bakteerin aiheuttama hengitystietulehdus oli yleinen (8.6 %) rokottamattomissa tai osittain rokotetuissa imeväisissä. Kaksi kolmasosaa hinkuyskätapauksista oli sekainfektiota RSV:n kanssa. Pelkästään viruksen aiheuttamia tai sekainfektiota B. pertussis bakteerin kanssa ei voitu yskän perusteella erottaa, mutta sekainfektioihin liittyi enemmän yskänpuuskia. Suuri syntymäpaino (>4000 g) ja ylipaino (WFL >110 %) seurantakäynnin aikana olivat yhteydessä toistuviin hengenahdistuksiin bronkioliitin jälkeen.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat, että RSV on yleisin bronkioliitin aiheuttaja ja B. pertussis sekainfektio on yleinen imeväisillä. Tuloksissa oli viitteitä siitä, että suuri syntymäpaino ja ylipaino 1–2 vuoden iässä ovat riskitekijöitä toistuville hengenahdistuksille sairastetun bronkioliitin jälkeen. Varsinainen tulos oli se, että perintötekijöiden monimuotoisuudella on yhteyttä bronkioliitin taudinkuvaan, toistuviin hengenahdistuksiin ja hengitystietulehduksiin bronkioliitin jälkeen. Tietämys geenien ja virusten yhteisvaikutuksesta voisi tarjota mahdollisuuden tunnistaa riskialttiit imeväiset, joilla infektioiden estäminen tai tulehdusten yksilöllinen tulehdusreaktiota rauhoittava hoito voisi estää toistuvien hengitystietulehdusten, hengenahdistusten ja jopa myöhemmän astman synnyn.