LL Sari Rantalan sisätautiopin (Infektiotaudit) alaan kuuluva väitöskirja

A Population-based Study of Beta-hemolytic Streptococcal Bacteremia: Epidemiological, clinical and molecular characteristics (Beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamat verenmyrkytykset: epidemiologiaa, kliinisiä ja molekyyliepidemiologisia ominaispiirteitä)

tarkastetaan 9.3.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Ville Valtonen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Jukka Mustonen.

                                                ***

Sari Rantala on suorittanut lääketieteen lisensiaatin sekä sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii infektiolääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.


Rantalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1701, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8713-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1167, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8714-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja
: Sari Rantala, puh. 0400-857 413, sari.rantala@pshp.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamat verenmyrkytykset: epidemiologiaa, kliinisiä ja molekyyliepidemiologisia ominaispiirteitä

Beetahemolyyttisiä streptokokkeja ovat Lancefield-ryhmän A- streptokokki eli Streptococcus pyogenes, Lancefield-ryhmän B- streptokokki eli Streptococcus agalactiae, sekä Lancefield-ryhmän C- ja  G-streptokokit. Viimeisten tutkimusten mukaan isopesäkkeiset C-ja G ryhmän streptokokit on luokiteltu Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis-nimiseksi bakteeriksi. Beetahemolyyttiset streptokokit aiheuttavat mm. nielu- ja iho-infektioita ja verenmyrkytyksiä. M-proteiini on bakteerin tärkein virulenssitekijä. M-proteiinia koodaavan geenin sekvenssointiin perustuvaa tyypitystä (emm-tyypitys) käytetään epidemiologisessa tutkimuksessa.  Emm-geeni tyypityksellä on A-streptokokilla tunnistettu noin 150 emm tyyppiä ja G-streptokokilla noin 50 emm tyyppiä.

Tutkimus perustui väestöpohjaiseen beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamien verenmyrkytysten seurantaan aikuisilla. Väitöstutkimuksessa selvitettiin retrospektiivisesti sairauskertomuksista 10 vuoden ajalta (v.1995-2004) beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamien verenmyrkytysten riskitekijöitä, taudinkuvaa ja ennustetta Pirkanmaalla Suomessa. Tapausmääritelmänä oli veren positiivinen A-, B-, C- tai G-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokkiviljelylöydös ja kliininen verenmyrkytyksen taudinkuva. Potilaita oli yhteensä 309 ja  bakteremiaepisodeja 314. Tutkimuksessa selvitettiin eri emm tyyppien merkitystä verenmyrkytyksen vaikeusasteeseen ja tappavuuteen. Kaikki A-, C- ja G- ryhmän veriviljelykannat emm-tyypitettiin. Harvinaisille Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis kannoille ja kannoille, joille emm tyyppiä ei saatu määritettyä, tehtiin pulssikenttä-geelielektroforeesi (PFGE)-tyypitys. S. pyogenes kannoille tehtiin superantigeenien määritys.

Väitöstutkimuksessa havaittiin G-streptokokin aiheuttamien verenmyrkytysten ilmaantuvuuden suureneminen Pirkanmaalla. Ihorikot altistavat A- ja G-streptokokin aiheuttamille verenmyrkytyksille ja ihoinfektiot olivat tärkein infektion lähtökohta A- ja G-streptokokin aiheuttamissa verenmyrkytyksissä. Tutkimuksessa todettiin myös, että aiempi ruusuinfektio näytti suojaavan kuolemalta beetahemolyyttisissä verenmyrkytyksessä. Selluliitti infektion lähtökohtana liittyy hyvään ennusteeseen. Kuumeen esiintyminen parantaa ennustetta. Alkoholismi, vaikea perustauti, matala leukosyyttitaso ja korkea plasman C-reaktiivinen proteiini (CRP)- taso lisäsivät kuolemanvaaraa. Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis (C- ja G-streptokokki) verenmyrkytyksessä todettiin harvinaisten emm-tyyppien liittyvän suurempaan tappavuuteen (3- kertainen vaara) ja vaikeampaan taudinkuvaan (4-kertainen vaara). C- ja G-streptokokkin aiheuttamissa verenmyrkytyksessä iho-ja pehmytkudosinfektioita kuten esim. selluliittia esiintyi tilastollisesti enemmän yleisten emm-tyyppien aiheuttamissa infektioissa. A-streptokokin emm-tyyppien, superantigeenien ja infektion lähtökohdan välillä ei todettu yhteyttä. Nykyinen kehitteillä oleva A-streptokokkirokote kattaa vain 62%:a verenmyrkytyksiä aiheuttavista emm-tyypeistä Pirkanmaalla.