FL Seija-Leena Nevala-Nurmen historian alaan kuuluva väitöskirja

Perhe maanpuolustajana. Sukupuoli ja sukupolvi Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöissä 1918-1944 (The Family Defending the Nation. Gender and Generation in the Lotta Svärd and Civil Guard Organisations 1918-1944)

tarkastetaan 10.3.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Henrik Meinander (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Irma Sulkunen.

                                                ***

Seija-Leena Nevala-Nurmi on syntynyt Jurvassa ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Nevala-Nurmen väitöskirja ilmestyy Tampere University Pressin kustantamana, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8743-9. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1178, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8744-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Seija-Leena Nevala-Nurmi, puh. 040-590 7920, seija-leena.nevala-nurmi@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestö muodostivat yhdessä mahtitekijän suomalaisessa yhteiskunnassa maailmansotien välisenä aikana (1918–1939). Sotavuosina (1939–1944) ne toimivat maanpuolustuksen kantavina voimina niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Lotta Svärd ja suojeluskunnat olivat muodollisesti itsenäisiä, mutta niiden aate ja ideologia olivat yhteiset, samoin usein myös käytännön toimintamuodot.

Miehille tarkoitettu suojeluskuntajärjestö perustettiin sisällissodan jälkeen uudelleen vuonna 1918 ja sen sisarjärjestö Lotta Svärd vuotta myöhemmin. Suojeluskuntien poikatoiminta käynnistyi vuonna 1928. Tytöille tarkoitettujen pikkulottaosastojen perustaminen kolme vuotta myöhemmin oli viimeinen vaihe tämän ”suojeluskuntaperheen” osasten yhdistämisessä.

Nuorisotoiminnan avulla haluttiin turvata paitsi vapaaehtoisen maanpuolustustyön tulevaisuus, myös kasvattaa nuoriso maanpuolustusaatteeseen pienestä pitäen, perheenomaisella tavalla. Nationalistisessa ajattelussa kansakunta on usein esitetty kotina ja perheenä, joiden puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tämä näyttäytyi selkeästi myös lottien ja suojeluskuntien ideologiassa.

Väitöskirjassa tarkastellaan Lotta Svärd- järjestöä ja suojeluskuntia perheenkaltaisena rakennelmana kahdella tasolla. ”Perhe” muotoutui toisaalta symbolisesti järjestötasolla, koska jokaiselle ”perheenjäsenelle” löytyi oma osastonsa ja tapansa toimia.  Myös aivan konkreettisesti yksittäinen perhe tai kokonainen suku saattoi muodostaa ”suojeluskuntaperheen”, kun kaikki sen jäsenet kuuluivat omiin järjestöihinsä suojeluskunnan sateenvarjon alla.

Tutkimus valottaa suojeluskuntalaisen perhepiirin rakentumista, miten se toteutui ja miten se muuttui järjestöjen toimintavuosien aikana. 1920-luvulla lotista ja suojeluskuntalaisista muodostui valkoisia arvoja puolustanut suojeluskuntapari. Poika- ja tyttötoiminnan myötä 1930-luvulla siitä tuli suojeluskuntaperhe, joka pyrki saamaan riveihinsä yhä suuremman osan kansasta – tai ainakin sen porvarillisesti ajattelevasta osasta. Sodan aikana suojeluskuntaperhe laajeni edelleen koko kansaa puolustavaksi maanpuolustusperheeksi.

Suojeluskuntaperhe oli sekä sukupuolitettu että sukupolvitettu, ja jokaisella perheenjäsenellä oli siinä oma roolinsa ja tehtävänsä. Väitöskirjassa tarkastellaankin järjestöjä erityisesti sukupuolihistorian näkökulmasta. Suojeluskuntamies oli vielä 1920-luvulla lähinnä ”soturi”, mutta erityisesti poikatoiminnan alkaessa korostui hänen isän roolinsa ja tehtävänsä. Lotta oli ennen muuta miestään tukeva ja kannustava kumppani, mutta äitiyden merkitys oli alusta saakka keskeinen. Uhrautuvan ja toimeliaan lotta-äidin tärkein velvollisuus oli kasvattaa perheensä ja sitä kautta koko kansakunta isänmaallisuuteen.

Äitien kasvatustehtävän merkitys korostui entisestään nuorisojärjestöjen perustamisen jälkeen. Pojista pyrittiin tekemään toiminnallisen urheilun ja reippaan toverihengen avulla kristillissiveellisiä mieskansalaisia. Tytöistä puolestaan kasvatettiin isänmaallisia paitsi leikin, kulttuurin ja urheilun  avulla, myös yleissivistävällä kansalaiskasvatuksella. Tytöille opetettiin alusta lähtien myös aikuisten lottien hoivaavia ja huoltavia tehtäviä. Nuoriso edusti maanpuolustustoiminnassa uutta aikaa. Se ei kantanut mukanaan enää niin selkeästi sisällissodan taakkaa, joten sen avulla aatetta pyrittiin – ja onnistuttiin– levittämään myös työväenluokkaisten ja vasemmistolaisten perheiden keskuuteen. Lottatyttöjen ja sotilaspoikien sodan aikaisessa toiminnassa voidaan havaita myös orastava pilkahdus kohti sukupuolten tasa-arvoistumista vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa.

Väitöskirja tarkastelee suojeluskuntalaista perhepiiriä ja sen sukupuolijärjestystä valtakunnallisena järjestörakennelmana sekä mikrohistoriallisena paikallisena ilmiönä Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla. Jurvan tutkimuksen avulla pyritään tekemään ymmärrettäväksi isänmaallisten aatteiden konkretisoitumista suomalaisen maaseutuyhteisön arjessa. Moniulotteinen analyysi täydentää ja haastaa aiempaa tutkimusta ja avaa uusia näkökulmia suomalaiseen 1920–1940-lukujen sukupuolijärjestelmään.