Ph.D Swaminathan Rajaramanin epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja

An Evaluation of Survival of Cancer Patients Based on Registry Data From Low or Medium Resource Countries (Syöpäpotilaitten rekisteritietoihin perustuvat eloonjäämisarviot kehitysmaissa)

tarkastetaan 4.5.2012 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on Dr. Freddie Bray (International Agency for Research on Cancer, Lyon). Kustoksena toimii emeritus professori Matti Hakama.

                                                ***

Swaminathan Rajaraman on syntynyt Kumbakonamissa Tamil Nadussa Intiassa ja hän on suorittanut Ph.D. -tutkinnon Madrasin yliopistossa Chennaissa Intiassa.

Rajaramanin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1724, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8785-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1193, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8786-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Swaminathan Rajaraman, puh. + 91-44-22350340, r.swaminathan@cancerinstitutewia.org, http://rdmedia.in/demo/aci/

LEHDISTÖTIEDOTE

Syöpätaakka kasvaa maailmanlaajuisesti. Erityisesti kehitysmaat ovat huonosti varautuneita tähän muutokseen mm. kehittymättömistä seurantajärjestelmistä johtuen. Monialainen kansainvälinen yhteistyö on tarpeen kehittyneitten ja kehittyvien maitten välillä. Järjestelmällinen syöpäilmaantuvuuden ja -kuolleisuuden raportointi on vuosikymmeniä vanhaa. Sen sijaan eloonjäämistiedot ovat puutteelliset erityisesti kehitysmaissa, joten eloonjäämistutkimuksen edellytyksenä ovat erilliset tutkimukset aineistoista analyysiin.

Eloonjäämistutkimus mittaa syöpädiagnoosin jälkeistä elinaikaa. Väestöpohjaisten eloonjäämistietojen avulla arvioidaan syöväntorjunnan voimavarojen, kuten seulontojen ja hoitojen, jakautumista, saatavuutta ja kehityssuuntia. Kehittyvien maitten eloonjäämistietoja on ruvennut satunnaisesti pulpahtelemaan tieteellisessä kirjallisuudessa ja ensimmäisiä vertailuja kehittyvien ja kehittyneiden maitten välillä tehdään paraikaa. Väitöskirja tarjoaa metodisen arvioketjun eloonjäämistutkimuksen suorituksesta tilastoanalyysiin. havaintoaineistona on enemmän kuin 25. syöpärekisterin syöpäilmoitukset ja tapausseuranta. Rekisterit edustavat varakkaista väestöistä kehitysmaaväestöihin. Pääasiallisen aineiston muodostaa Maailman Terveysjärjestön (WHO) Kansainvälisen Syöväntutkimuskeskuksen (IARC) SURVCAN-tietokanta.

Syöpäpotilaitten seuranta on eloonjäämistutkimuksen edellytys ja seurannan laatu vaihtelee suuresti. Se voi johtua kuolemansyy- ja muitten väestötietojärjestelmien puutteista, jotka ovat erityisesti kehitysmaille tyypillisiä. Niitten pelkkä rutiinihyödyntäminen johtaa kuolemantapausten aliarvioimiseen, eli virheellisesti liian suuriin eloonjäämislukuihin. Syöpärekisterit ovatkin kehittäneet aktiivisen rekisteröintijärjestelmän, eli rekisterihenkilökunta tekee rekisteri-ilmoitukset itse vierailemalla säännöllisesti alueen terveydenhuoltoyksiköissä. Sillä pyritään minimoimaan seurannasta kadonneitten potilaitten osuutta. Mikäli kato pysyy korkeana ja korreloi ennustetekijöihin perinteiset aktuaarimenetelmät antavat virheellisiä eloonjäämislukuja. Väitöskirjassa esitetään analyysimenetelmä, jolla harhaa voidaan pienentää.

Rekisteriaineistojen analyysi osoitti, että eloonjäämislukujen aktuaariarviot poikkesivat 22-47 prosenttiyksikköä passiivisen seurannan ja aktiiviseksi oletetun seurannan välillä. Kadon analyysikorjauksen vaikutus oli pieni 1-4 prosenttiyksikköä väestöpohjaisten rekisterien aineistoissa ja suurempi 2-7 prosenttiyksikköä sairaala-aineistoissa.

Erityisesti kehittyvien maitten eloonjäämistutkimuksissa tulee arvioida seurannan aikaisen kadon vaikutusta ennen kuin tuloksia käytetään hoito- tai muihin vertailuihin tai voimavarojen arviointiin ja suunnitteluun. Korjaavina toimenpiteinä ovat seurantajärjestelmän parantaminen aktiiviseksi ja katoharhaa korjaavien menetelmien käyttö tavanomaisten aktuaarimenetelmien sijaan.