FM Anne Tarvaisen etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja

Laulajan ääni ja ilmaisu - Kehollinen lähestymistapa laulajan kuuntelemiseen, esimerkkinä Björk (Singer’s Voice and Expression - A Bodily Approach to Listening to a Singer, Using Björk as an Example)

tarkastetaan 26.5.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Juha Torvinen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Tarja Rautiainen-Keskustalo.

                                                ***

Anne Tarvainen on syntynyt Orimattilassa ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut laulajana, lauluntekijänä, lauluntutkijana sekä äänikouluttajana.

Tarvaisen väitöskirja ilmestyy Tampere University Pressin kustantamana, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8804-7 sekä Suomen Etnomusikologisen Seuran julkaisuja 20, ISSN 0785-2746. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1200, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8803-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja:
Anne Tarvainen, puh. 050-348 3174, anne@annetarvainen.fi, http://www.annetarvainen.fi/

LEHDISTÖTIEDOTE

Kuuntelija voi aistia laulajan ilmaisun omalla kehollaan. Laulajan ilmaisu voi liikuttaa kuuntelijaa ja ottaa tämän jopa kokonaisvaltaisesti haltuunsa. Laulaja-lauluntutkija Anne Tarvaisen etnomusikologian alaan kuuluva väitöstutkimus lähtee liikkeelle näistä kokemuksellisista lähtökohdista käsin.

Tutkimus keskittyy ihmisen äänelliseen ilmaisuun ja siihen, miten toinen ihminen voi ymmärtää tätä ilmaisua. Tutkimus pohjautuu tutkijan omille kuuntelukokemuksille. Analyysiesimerkkinä toimii islantilaisen populaarimusiikin artistin Björkin Undo-kappaleen lauluesitys.

Tutkimuksen tavoitteena on uudenlaisen, tunneherkän tutkimusmenetelmän kehittäminen laulun- ja musiikintutkimukseen. Tutkimuksessa luodaan kehoperustaista teoriaa musiikillisen ilmaisun tarkastelemiseen. Lisäksi kehitellään erilaisia tapoja kuunnella laulajaa ja kuvata laulajan ilmaisua niin kielellisesti kuin graafisestikin. Työn teoreettisena ja menetelmällisenä pohjana on etnomusikologian lisäksi fenomenologia, psykoanalyyttinen ja kehityspsykologinen tutkimus sekä vokologia ja fonetiikka.

Aiemmasta lauluntutkimuksesta poiketen laulajan ääntä ja ilmaisua ei tarkastella perinteisistä genre- tai tunnekategorioista käsin. Sen sijaan ilmaisua tarkastellaan hienosyisemmällä tasolla. Ilmaisu liittyy niihin nyansseihin, joita kuuntelija voi aistia laulajan äänestä. Laulaja tuottaa nämä nyanssit - kuten äänensä ylipäätäänkin - kehollaan, ja kuuntelija aistii nämä nyanssit omalla kehollaan.

Kuuntelija voi aistia laulajan ilmaisusta esimerkiksi laajenemista, supistumista, vavahtelua jne. Laulajan ilmaisu voi tällä tapaa ”liikuttaa” kuuntelijaa ja tämän myötä tuntua omakohtaiselta. Kuuntelijan ei tarvitse olla välttämättä tietoinen tästä kehollisesta tasosta, jotta hän voisi ymmärtää laulajan ilmaisua. Hän voi kuitenkin tulla siitä tietoiseksi keskittymällä kehonsa tuntemuksiin. Tällä tavoin kuuntelija voi oppia aistimaan laulajan ilmaisua yhä herkemmin koko kehollaan kuunnellen.

Björkillä on laaja repertuaari ilmaisullisia keinoja, joilla hän luo lauluesitykseensä erilaisia kehollisia laatuja. Undo-kappaleessa tällaisia laatuja ovat muun muassa työläys, ahtaus, yrittäminen ja irtipäästäminen sekä täyttyminen ja avautuminen. Björk toteuttaa nämä laadut äänellään mitä moninaisimmin tavoin. Esimerkiksi täyttymisen laadun hän luo venyttämällä ajallisesti laulamaansa tavua, lisäämällä äänensä intensiteettiä ja kasvattamalla suuontelonsa tilavuutta. Työläyden laadun hän sen sijaan luo narisevalla äänellä sekä suppealla ja vaivalloisella artikulaatiolla.

Laulajan ilmaisu ei toimi mekaanisesti, vaan sen olemukseen kuuluu jatkuva muuntuvuus ja yllätyksellisyys. Sen vuoksi ilmaisua onkin hyvä tarkastella valmiiden kategorioiden sijaan elävästä kokemuksesta käsin. Ilmaisun käsitteen avulla voidaan myös lähestyä laulamisessa olennaisia kysymyksiä aitoudesta, uskottavuudesta ja läsnäolosta.