YTM Valtteri Vuorisalon kansainvälisen politiikan alaan kuuluva väitöskirja

Developing Future Crisis Management. An Ethnographic Journey into the Community and Practice of Multinational Experimentation (Tulevaisuuden Kriisinhallintaa Kehittämässä. Etnografinen matka Multinational Experimentation -yhteisöön ja -käytäntöön)

tarkastetaan 9.6.2012 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Aki-Mauri Huhtinen (Maanpuolustuskorkeakoulu). Kustoksena toimii professori Tuomas Forsberg.

                                                ***

Valtteri Vuorisalo on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Vuorisalon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1731, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8807-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1202, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8808-5, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja:
Valtteri Vuorisalo, valtteri.vuorisalo@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimus tarkastelee kansainvälistä sotilasyhteisöä nimeltä Multinational Experimentation (MNE). MNE:n tarkoituksena on kehittää uusia suorituskykyjä läntisessä kriisinhallinta-arkkitehtuurissa. Samalla kun MNE luo uusia suorituskykyjä, MNE fasilitoi läntisen kriisinhallinta-arkkitehtuurin muutosta ja evoluutiota. MNE fasilitoi muutosta luomalla uutta kriisinhallinta-tietoa metodologialla nimeltä Concept Development and Experimentation (CD&E), joka mahdollistaa tulevaisuuden uusien suorituskykyjen intellektuallisen perustan. Vuodesta 2001 lähtien MNE on luonut osallistuville valtioille ja organisaatioille foorumin jossa etsiä ratkaisuja yhteisesti koettuihin kriisinhallinta-ongelmiin. Sen sijaan, että uusia suorituskykyjä jouduttaisiin testaamaan oikeissa operaatioissa, MNE tarjoaa kontrolloidun ja simuloidun ympäristön, jossa osallistujat voivat iteratiivisesti tutkia uusia kriisinhallinta-hypoteeseja. Siten MNEn tarkoituksena on tarjota kustannustehokas ja turvallinen ympäristö uusien kriisinhallinta-ratkaisujen luomiseen yhteisesti koetuilla ongelma-alueilla.

Tutkimus argumentoi, että samalla kun MNE kehittää uusia kriisinhallinta-ratkaisuja, se myös konstituoi kiriisinhallinta-aktiviteettien normatiiviset ja episteemiset perustat, ja siten osaltan vaikuttaa myös kriisinhallinnan poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisin elementteihin. Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun kriisinhallinnan uudet dispositiot ja odotukset naturalisoituvat ja institutionalisoituvat. Käytännön yhteisönä MNE siten neuvottelee ja tekee käsin kosketeltaviksi kriisinhallinan eri merkityksiä MNE:n sisäisesti, mutta myös ulkoisesti laajemmassa kriisinhallinta-ympäristössä. Täten MNE-yhteisö voidaan nähdä etuoikeutettuna tapahtumapaikkana kriisinhallinta-tiedon tuottamiselle ja hankkimiselle. Tutkimus tarkastelee erityisesti MNE:n aktiviteettien organisoivia logiikkoja ja niiden kehityskaaria. Lisäksi tutkimus valottaa MNE-yhteisöön osallistumisen rationaliteetteja, kuinka MNE kontribuoi kriisinhallinan evoluutioon (sen merkityksiin ja tulkintoihin), ja kuinka MNE konstituoi kriisinhallinta-toimintojen normatiiviset ja episteemiset perustat.

Tutkimuksessa hyödynnetään etnografista lähestymistapaa jonka avulla mahdollistetaan ainutlaatuinen pääsy MNE-yhteisöön ja jonka avulla kerätään materiaaleja MNEn kuudennesta syklistä (MNE6). Siten, tämä tutkimus valottaa MNEn sisältä miten kansainvälinen kriisinhallintakehitys tapahtuu käytännössä. Tämä tutkimus täyttää ’MNE-tyhjiön’ kansainvälisen politiikan tieteenalalla, kuvaa CD&E:n eri puolet ja demonstroi MNE:n ja CD&E:n välisen yhteyden. Lisäksi tutkimuksessa esimerkillistään miten valtiot— kompleksisuuden, epävarmuuden ja ajallisten haasteiden edessä—hakevat tukea kriisinhallinta-politiikkoihin ja sitä mahdollistavaan lainsäädäntöön tekemällä epävirallista(kin) kansainvälistä yhteistyötä poikkivaltiollisissa ympäristöissä.

Lisäksi tutkimuksen merkitystä korostaa havainto, jonka mukaan MNE on vaikustusvallastaan huolimatta lähes tuntematon entiteetti kansainvälisen politiikan tieteenalalla. Käytäntö-teorian viitekehyksestä tarkasteltuna tutkimus kontribuoi strategia- ja turvallisuustutkimuksen kentään, jonka pitää (1) kartoittaa ja paljastaa strategisia vuorovaikutuksia konstituoivia käytäntöjä; (2) selittää mistä nämä käytännöt tulevat; ja (3) kuvata, miten käytännöt edelleen tuottavat muutoksia kansainvälisessä politiikassa. Lisäksi, tutkimus kontribuoi kansainvälisten suhteiden ja turvallisuustutkimuksen tieteenaloille täyttämällä niille toisissa tutkimuksissa identifioituja vaatimuksia. Ensinnäkin, tutkimus tarjoaa refleksiivisen auto-etnografian sotilaallisesta kontekstista. Toiseksi, tutkimus tarjoaa etnografisen tutkimuksen turvallisuus-käytännön yhteisöstä. Kolmanneksi, tutkimus laajentaa käytäntöjen tutkimukseen tarjottua metodologiaa. Neljänneksi vastoin ’nojatuolitutkimusta’, tutkimus tarjoaa kontekstuaalista dataa kentältä. Viidenneksi, tutkimus identifioi kansainvälisen kriisinhallinnan suorituskykyjen kehityskäytännön, sen järjestäytymisen ja vaikutusvallan muihin käytäntöihin.