LL Vappu Rantalaihon sisätautiopin (reumatologian) alaan kuuluva väitöskirja

The initial treatment strategy and the long-term outcome of early rheumatoid arthritis with special interest in the FIN-RACo trial and the current Finnish practice (Varhaisen nivelreuman hoitostrategia ja pitkäaikaistulokset - FIN-REKO-tutkimuksen opetukset ja nykyinen suomalainen lääkehoitokäytäntö)

tarkastetaan 15.6.2012 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen isossa luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Merete Hetland (Kööpenhaminan yliopisto). Kustoksena toimii professori Jukka Mustonen.

                                                ***

Vappu Rantalaiho on suorittanut lääketieteen lisensiaatin sekä sisätautien ja reumatologian erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa.

Rantalaihon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1737, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8822-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1208, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8823-8, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

LEHDISTÖTIEDOTE


Nivelreuman luonnollinen kulku johtaa tulehduksen kautta nivelten tuhoutumiseen, toiminta- ja työkyvyn alenemiseen ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Viime vuosikymmeninä reumalääkkeiden on todettu estävän, tai ainakin hidastavan tätä taudinkulkua, ja niinpä nykyään maailmanlaajuisesti nivelreumaan suositellaan varhaista ja aggressiivista hoitoa, joskin hoitosuositukset eri maissa eroavat jonkin verran toisistaan. Suomessa, suurelta osin kansallisen monikeskustutkimuksen, FIN-REKO:n (Finnish Rheumatoid Arthritis Combination Therapy Trial, FIN-RACo) suotuisten 2- ja 5-vuotistulosten ansiosta, aktiivisen nivelreuman aloitushoidoksi suositellaan kolmen reumalääkkeen ja pieniannoksisen kortisonin yhdistelmähoitoa. Nykyisessä tutkimuksessa halusimme tutkia tämän hoidon pitkäaikaisvaikutuksia ja turvallisuutta analysoimalla FIN-REKO-tutkimuksen 11 vuoden seurantatulokset. Lisäksi pyrimme kartoittamaan kuinka reumalääkkeitä Suomessa käytetään varhaisessa nivelreumassa, ja onko mahdollisesti aikaisempaa aktiivisemmilla hoitokäytännöillä voitu vähentää pysyvää työkyvyttömyyttä.

Vuonna 1993 alkaneessa FIN-REKO-tutkimuksessa 199 varhaista nivelreumaa sairastavaa potilasta satunnaistettiin saamaan joko kolmen reumalääkkeen ja kortisonin yhdistelmähoitoa (FIN-RACo-ryhmä) tai yksittäistä reumalääkettä ja tarvittaessa kortisonia (SINGLE-ryhmä). Hoito molemmissa ryhmissä tähtäsi täyteen oireettomuuteen eli remissioon. Kahden vuoden jälkeen hoidot olivat vapaat. Yhteentoista vuoteen asti 138 potilasta jatkoi seurannassa. Toimintakyky oli molemmissa ryhmissä säilynyt hyvänä, puolella potilaista ei ollut siinä minkäänlaista rajoitusta. Remissiot olivat kuitenkin yleisempiä FIN-RACo-ryhmässä (37%) kuin SINGLE-ryhmässä (19%). Lisäksi pysyviä vaurioita osoittavia, röntgenkuvissa näkyviä muutoksia oli vähemmän FIN-RACo-ryhmässä kuin SINGLE-ryhmässä, joskin  molempien ryhmien röntgenlöydökset olivat vähäisempiä kuin useissa aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu. Remissioon tähtäävä hoito hillitsee siis pitkälläkin tähtäimellä nivelreuman etenemistä paremmin kuin vanhanaikainen, konservatiivisempi hoito. Yhdistelmälääkityksellä toteutettuna se on kuitenkin vielä tehokkaampaa kuin yhdellä reumalääkkeellä.

Tutkimuksen toisessa osassa kerättiin Kansaneläkelaitoksen (Kela) rekisteritiedoista kaikki Suomessa vuosina 2000-2007 nivelreumaan sairastuneet 14 878 potilasta, joiden tiedot analysoitiin kaksivuotiskohorteittain (2000-01, 2002-03, 2004-05, 2006-07). Erityisesti mielenkiinto kohdistui potilaiden ensimmäisen vuoden aikana ostamiin reumalääkkeisiin sekä toisaalta työkyvyttömyyden ilmaantuvuuteen vuoden 2008 loppuun mennessä. Tässä tutkimuksen osassa todettiin, että useista muista maista raportoituun tilanteeseen verrattuna Suomessa on hoidettu tuoretta nivelreumaa aktiivisesti jo tutkimusjakson alussa, mutta hoito on käynyt jatkuvasti aktiivisemmaksi niin, että tutkimusjakson lopulla yli puolelle potilaista aloitettiin ensimmäisen kolmen kuukauden aikana usean reumalääkkeen yhdistelmähoito, metotreksaattia sai lähes 70%, ja ilman mitään reumalääkettä oli vain alle 5% potilaista. Diagnoosihetkellä työkykyisistä potilaista oli kahden vuoden seurannan aikana nivelreuman vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt ensimmäisestä vuosikohortista (2000-01) 8.9%, mutta viimeisestä (2006-07) vain 4.8%. Työkyvyttömyyden vähenemistä selittäviä tekijöitä ei tästä tutkimusaineistossa valitettavasti voitu analysoida.

Väitöskirjan päälöydökset olivat siis, että aktiivinen, remissioon pyrkivä hoitostrategia tuottaa hyvän kliinisen ja radiologisen tuloksen useimmilla potilailla. Kuitenkin alkuvaiheessa kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla on vielä pitkäaikaisseurannassakin enemmän remissioita ja vähemmän radiologista etenemistä kuin alkuvaiheessa yksittäishoitoa saaneilla. Tällä vuosituhannella varhaisen nivelreuman hoito on Suomessa muuttunut entistäkin aktiivisemmaksi. Samaan aikaan varhaisesta nivelreumasta johtuvan pitkäaikaisen työkyvyttömyyden ilmaantuvuus on alentunut.