YTM Leena Ahrion sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja

Modernin yliopisto-opiskelun toimintakertomus (Studying in University: A Modern Account of Action)

tarkastetaan 15.6.2012 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Anna-Maija Pirttilä-Backman (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Irmeli Järventie.

                                                ***

Leena Ahrio on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii koulutusasiantuntijana Tampereen yliopistossa.

Ahrion väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1743, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8837-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1215, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8838-2, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Leena Ahrio, puh.  040-190 1535, leena.ahrio@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

YTM Leena Ahrion väitöstutkimus tarttuu ajankohtaiseen korkeakoulupoliittiseen keskusteluun yliopisto-opiskelun edellytyksistä ja opiskeluajoista.  Korkeakoulupoliittisista toimenpiteistä sekä yliopistollisista uudistuksista huolimatta opinto-ajat eivät ole lyhentyneet toivotulla tavalla. Tutkimuksessa jäsennetään tekijöitä, jotka tekevät pitkistä opintoajoista korkeakoulupoliittisen kesto-ongelman. Ahrio kysyykin tutkimuksessaan, mikseivät korkeakoulupoliittiset keinot johda tavoiteltuihin tuloksiin. Väitöksen esitarkastajana toimineen suomalaisen korkeakoulututkimuksen erityistuntijan, professori Tapio Aittolan mukaan ”Tällaista kattavaa opiskelijatutkimusta, jonka tekijä pystyy argumentoimaan näin monipuolisesti teoreettisella ja empiirisellä analyysitasolla tapaa harvoin”. Toisen esitarkastajan professori Klaus Helkaman mukaan väitös ”on hyödyllinen tietopaketti jokaiselle sekä yliopistolaitoksesta ja sen muutoksista yleensä että Tampereen yliopistosta erityisesti.”

Ahrio jäsentää tutkimuksessaan yliopisto-opiskelua akateemisissa ja yhteiskunnallisissa puitteissa myöhäismoderniksi kutsuttuna aikana. Tutkimusta ohjaavat Anthony Giddensin, A.N. Leontjevin ja Klaus Weckrothin näkemykset inhimillisestä toiminnasta. Ahrio yhdistää tutkimuksessaan heidän näkemyksensä tarkastelemalla toimintaa kolmella tasolla. Ensimmäisellä tasolla toimintaa jäsentävät ajan ja paikan järjestykset (mm. lainsäädäntö, massayliopisto, työmarkkinatilanne), joihin voidaan vaikuttaa pääsääntöisesti välillisesti. Toinen, sosiaalisten käytäntöjen taso, jota edustavat muun muassa opetusjärjestelyt, puolestaan rakentuu inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Ihmiset sekä ottavat huomioon totutut toimintatavat mutta myös muokkaavat niitä omalla toiminnallaan. Kolmanneksi inhimillinen toiminta konkretisoituu olemisessa, johon vaikuttavat nykyisyyden aineellisten ehtojen rinnalla myös menneisyys ja tulevaisuus. Toiminnan kolme ’tasoa’ muodostuvat keskinäisessä vuorovaikutuksessa; mikään niistä ei ole ensisijainen tai erillinen.

Ahrio tarkastelee tutkimuksessaan opiskeluun vaikuttavia ajan ja paikan järjestyksiä sekä opiskelijoiden toiminnan logiikoita, elämäntyylejä sekä identiteettiprosesseja. Aineistona ovat korkeakoulupoliittiset dokumentit, valtakunnalliset tilastot sekä Tampereen yliopistoa koskevat tilastot, opiskelijakyselyt (N=5000) ja -haastattelut (N=32).

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että ajan ja paikan järjestykset sosiaalisine käytäntöineen ovat hyvin väljät ja ne mahdollistavat yliopisto-opiskelun käytäntöjen yhteensovittamisen muun elämän kannalta mielekkäästi. Yliopisto-opiskelun järjestyksissä hyvin monenlaiset toiminnan logiikat, elämäntyylit sekä pitkän aikavälin identiteettiprosessit ovat hyväksyttyjä ja arvostettuja. Pitkät opintoajat eivät useinkaan ole opiskelijan näkökulmasta osoitus kyvyttömyydestä, vaan pikemmin kyvykkyydestä sovittaa erilaisia elämänalueita opiskelun oheen sekä hankkia niiden kautta rakennuspuita omaan elämään. Väljät käytännöt merkitsevät myös sitä, että yliopisto-opiskelu toimintana joutuu jatkuvasti kilpailemaan muiden toimien ja tavoitteiden kanssa. Toinen keskeinen tulos on, ettei opiskelijoiden toiminta ole erityisen myöhäismodernia, vaan keskeistä on hyvin perinteisesti toimeentulon turvaaminen ja perheestä huolehtiminen. Myös perinteiset erot eri-ikäisillä ja eri aloilla opiskelevien tavoitteissa ovat säilyneet. Nuorten opiskelijoiden enemmistö ei rakenna erityisen päämäärätietoisesti elämäänsä eikä se näin vaikuta erityisen myöhäismodernilta. Vanhemmat sekä ammatillisilla aloilla opiskelevat sen sijaan organisoivat toimintaansa päämäärätietoisemmin. Kolmanneksi opiskelijoiden toiminta on melko myöhäismodernilla tapaa refleksiivistä: Tietoa hankitaan jatkuvasti ympäristöstä ja ystäviltä, ja sitä hyödynnetään oman elämän arjen suunnittelussa sekä omissa toimintakertomuksissa. Muutokset ja mutkat opintojen kuluessa eivät ole epäonnistumisia vaan uudenlaisia suuntia. Elämänsuunnittelussa keskeistä on elämän järjestäminen itsen – ei koulutuspoliittisten tavoitteiden – kannalta järkevästi, oli kyse opintoihin hakeutumisesta, opintoetuuksien hyödyntämisestä tai valmistumisen ajoittamisesta.

Tutkimuksen mukaan 2000-luvun alun väljät järjestykset ja sosiaaliset käytännöt antavat opiskelijoille mahdollisuuden elää pitkäänkin arvostetulla, muusta yhteiskunnasta erillisellä ja eriaikaisella akateemisen vapauden saarekkeella. Opiskelijoiden toimintakertomuksissa ’pitkä’ opiskeluaika ei merkitse epäonnistumista. Kun valmistuminen tarkoittaa vastuuseen ja yhteiskunnallisiin pakkoihin astumista annettuine aikatauluineen, ei sinne välttämättä ole kiire niillä, joille vapauden päättyminen ei tuo palkintoa, kuten kunnioitusta, työpaikkaa tai statusta.