M.A. Asko Lehmuskallion tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

Pictorial Practices in a "Cam Era" - Studying non-professional camera use (Kuvalliset käytännöt kameroiden aikakaudella. Tutkimuksia ei-ammatillisesta kamerankäytöstä)

tarkastetaan 27.6.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Peter J. Bräunlein (Georg-August-Universität Göttingen). Kustoksena toimii professori Janne Seppänen.

                                                ***

Asko Lehmuskallio on suorittanut M.A. -tutkinnon Philipps-Universität Marburgissa. Hän on toiminut tutkijana Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITissä vuodesta 2006 lähtien.

Lehmuskallion väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1746, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8846-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1218, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8847-4, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Asko Lehmuskallio,  etunimi.sukunimi@hiit.fi, http://www.hiit.fi/u/alehmusk/

LEHDISTÖTIEDOTE

Kuvalliset käytännöt kameroiden aikakaudella. Tutkimuksia ei-ammatillisesta kamerankäytöstä

Kameroilla kuvataan monenlaisia tilanteita ja monenlaista toimintaa: esim. synnytystä, ripille pääsyä, yökerhossa tanssimista, lastentarhassa oloa, matkustusta ja eroottista kanssakäyntiä. Yhtäältä kuvien ottaminen on monelle olennainen tapa kokea eri tilanteita, kun taas toisaalta pyydetään esimerkiksi kuvanjakopalveluista poistamaan kuvia jotka herättävät mielipahaa, oli kuvat henkilöistä tai asuinrakennuksista. Pelkästään jaettuja kuvia katsomalla ei usein pysty sanomaan mitkä kuvat aiheuttavat ristiriitoja ja mitkä eivät.

Nykyisin käytetyt kamerat eroavat edeltäjistään tietoteknisen verkottumisensa takia. Esimerkiksi kamerakännykällä otettu kuva voidaan lähettää automaattisesti julkiseen kuvanjakopalveluun, josta toinen henkilö tai palvelu saattaa poimia sen jatkokäyttöä varten kokonaan toiseen kontekstiin.

Kameroiden ja niillä otettujen kuvien yhä laajamittaisempi ei-ammatillinen käyttö onkin herättänyt laajaa julkista ja akateemista keskustelua. Keskustelu kuvien käytöstä polarisoituu usein kahteen leiriin: yhtäällä varoitellaan “visuaalisuuden” vaaroista puheen ja kirjoituksen analyyttiseen selkeyteen verrattuna, painottaen kuvien käytön olevan vastuullista asiansa osaavien ammattilaisten työtä, toisaalla toivotetaan laajamittaista kuvankäyttöä tervetulleeksi uusien mahdollisuuksien aikana, jolloin yhä useampi voisi osallistua tasavertaisesti meitä ympäröivien representaatioiden tuotantoon. Molempia positioita yhdistää käsitys siitä, että kameran ja valokuvan tietoteknistyminen muuttaa perusteellisesti kuvien käyttöä.

Vaikka tätä keskustelua on käyty pitkään, on yhteiskuntatieteellisiä empiirisiä tutkimuksia ei-ammatillisesta kuvankäytöstä tietoteknisin välinein tehty verrattain vähän. Tämä tutkimus keskittyykin kahteen kysymykseen: 1) miten käytämme kameroita aikana jona ne ovat yhä useammin saatavilla, ja 2) miten nämä kamerat välittävät toimintaamme?

Tutkimus vastaa kysymyksiin yhtäältä kuvien käytäntöjä painottavan teoreettisen viitekehyksen ja toisaalta laadullisten empiiristen tapaustutkimusten avulla. Teoreettinen viitekehys yhdistää Hans Beltingin kuva-antropologista lähestymistapaa materiaalisia välityksiä painottaviin käytäntöteorioihin, alleviivaten kuvankäytön tekniikoiden juontuvan ruumiin tekniikoista. Kuvien käyttömme on sidottu tapoihimme käyttää ruumiitamme. Tästä lähtökohdasta kamerakuvien käyttöä tutkittaessa on painotettava katseen ja katsottavana olemisen merkitystä sosiaalisesssa vuorovaikutuksessa, sekä sitä miten kamera osaltaan vaikuttaa tähän katseiden kenttään.

Empiirisiä tapaustutkimuksia on neljä ja ne on valittu kamerankäytön yleisyyden vuoksi heuristisesti, keskittyen yksityiseen, puolijulkiseen ja julkiseen kuvankäyttöön Etelä-Suomessa ja Saksassa, pääosin keskiluokkaisten kuvaajien parissa. Tapaustutkimukset selvittävät digitaalisten kameroiden ja kuvapalvelujen merkitystä tutkittujen näppäilyvalokuvaajien kuvanottotapoihin, yksityisen ja julkisen hallintastrategioita kuvanjakopalvelua käytettäessä, kamerapuhelimien ja kuvanjakosivuston käyttöä lastentarhassa, sekä poliittisten aktivistien kuvastrategioita heidän yrittäessään saada asiansa näkyviin massamediaan.

Tapaustutkimukset näyttävät, että kameran käyttö nivoutuu osaksi kuvallisia käytäntöjä, jotka eivät ole yhteen paikkaan sidottuja. Tieto siitä, koska kuvataan, ketä kuvataan, ja mitä kuvilla tehdään, on jaettua. Kuvankäyttö opitaan kasvotusten, katsomalla otettuja kuvia, sekä erilaisten ohjekirjojen, mainosten, Internetin sivustoilla esitetyn sisällön ja muun välittyneen materiaalin avulla. Nykytekniikan avulla oppi ei-ammatillisesta kuvankäytöstä saattaa siirtyä hyvin nopeasti yli laajojen etäisyyksien. Siten nykykameroiden ei-ammatillinen käyttö tukee osaltaan elämää Marc Augén ehdottamassa ylimodernissa (surmodernité), jota kuvaa tiedon välittyneisyys, meitä ympäröivien representaatioiden moninkertaistuminen, sekä yhdessä paikassa käytettävissä olevien toimintakehysten yksilöityminen ja monipuolistuminen.

Tutkimus väittää että kamerat välittävät toimintaamme aktivoitujen tarjoumiensa avulla. Olemme oppineet suhtautumaan kuvaamiseen ja kuvattavana oloon tietyillä tavoilla, ja tietoteknisesti verkottuneiden kameroiden tarjoumat haastavat opittuja kuvallisia käytäntöjä. Kun yhdessä tilanteessa otetut kuvat voidaankin jakaa eri automaatiomekanismeilla laajoille joukoille ja kuvia voi käyttää eri käyttötarkoituksiin, on tärkeää keskittää huomio siihen miten kamerat välittävät toimintaa. Mitä tietoa niiden avulla kerätään? Ja minkälaista toimintaa niiden avulla meille ehdotetaan?

Tutkimus painottaa teoreettisen viitekehyksensä avulla symbolisaatioprosessien ja materiaalisten välitysten keskinäistä vuorovaikutussuhdetta. Tämän vuorovaikutussuhteen huomioiminen on tärkeää yhteiskunnallista toimintaa tutkittaessa ja toimintaympäristöjä suunniteltaessa. Kun keskitymme sekä siihen, miten konventiot muokkaavat toimintaa kameroiden ja niillä otettujen kuvien kanssa, että siihen miten kamerat ja niillä otetut kuvat osaltaan vaikuttavat toimintaan, saamme tavan avata keskusteluyhteyden yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja tietoteknisen suunnittelun välille. Molempien toiminnan tulokset, esimerkiksi tiettyyn käyttöön suunnitellut tietoteknisesti verkottuneet kamerajärjestelmät että niiden käyttöä ja sen vaikutuksia kuvaavat analyyttiset käsitteet osoittautuvat omanlaisiksi konstruktioiksi, joihin voi vaikuttaa.