KL Sirpa Eskelä-Haapasen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Kohdennettu tuki perusopetuksen alkuluokilla (Targeted support in lower grades)

tarkastetaan 29.6.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Aimo Naukkarinen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Pauli Kaikkonen.

                                                ***

Sirpa Eskelä-Haapanen on syntynyt Ikaalisissa ja hän on suorittanut kasvatustieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut esi- ja alkuopetuksen didaktiikan lehtorina Lapin yliopistossa vuodesta 2010 lähtien.

Eskelä-Haapasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1747, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8848-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1219, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8849-8, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja:
Sirpa Eskelä-Haapanen, puh. 040 592 9565, sirpa.eskela-haapanen@ulapland.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Erityisopetuksen määrä on jatkanut tasaista nousuaan vuodesta 1995 lähtien.  Myös erityisopetukseen siirrettyjen lasten lukumäärä on lisääntynyt Suomessa yli kymmenen viimeisen vuoden ajan, vaikka peruskoululaisten määrä on samaan aikaan vähentynyt. Erityisopetusta toteutetaan edelleen siirtämällä oppilaita erityisryhmiin, mutta myös enenevässä määrin integroituina yleisopetukseen joko kokonaan tai osittain. Tarve vastata erityisopetuksen tilan haasteeseen luokanopettajan ammattitaidon ja moniammatillisen osaamisen avulla, tavoite taata osallisuus kaikille oppilaille sekä oman opettajuuteni kehittäminen olivat kaikki tutkimukseni taustavaikuttajina ja kohteina.

Tutkimusprosessini sai alkunsa lukuvuoden 2003-2004 aikana toteuttamastani pilottihankkeesta. Ryhdyin tukemaan johdonmukaisesti perusopetuksen ensimmäisen luokan oppilaitteni yksilöllistä kielellistä kehitystä. Havainto oppilaan lisääntyneestä tuen tarpeesta johti nopeaan reagointiin ja välittömään vaikuttamiseen luokkatilanteessa.  Jos oppilaan tuen tarve edellytti luokkaopetuksen ulkopuolista yksilöllistä toimintaa, annoin oppilaalle mahdollisimman nopeasti tukiopetusta. Otin myös heti yhteyttä kotiin. Toteutin varhaista puuttumista. Erillisen erityisopetuksen tarve väheni huomattavasti. Myös kielellisesti lahjakkaat oppilaat saivat kehitystään tukevia tehtäviä ja motivoivaa ohjausta. Tästä pilottihankkeesta on väitöstutkimuksessani mukana erään oppilaani kielellisen kehityksen tukemisen tarina.

Tutkimukseni toisessa vaiheessa, syyslukukaudesta 2004 eteenpäin, kehitin pilottihankkeen kokemuksieni perusteella niin sanottua kohdennetun tuen mallia. Sen avulla oppilasta on mahdollista tukea luokanopettajan ja erityisopettajan muodostaman kollegiaalisen työparin avulla samanaikaisopetuksena eriyttäen heti, kun tuen tarve ilmenee.  Tuki kohdennetaan lapsen lähikehityksen vyöhykkeelle henkilökohtaisia tukirakennelmia tarjoten. Kohdentamisen mahdollistavat luokanopettajan riittävän tiheä havainnointi, havainnoinnin dokumentointi, oppilaantuntemus sekä sitoutuminen toimintatapaan. Tuki tuodaan oppilaan omaan luokkaan ja opetusjärjestelyt suunnitellaan niin, että oppilasta ei tarvitse ottaa pois sosiaalisesta yhteisöstään. Koti kytketään mukaan tuen toteuttamisen alkuvaiheesta lähtien. Toisen tutkimusvaiheen aikana toimintani alkoi muotoutua kokonaisvaltaiseksi oppilaan kehityksen tukemiseksi, vaikka pääpaino oli edelleen kielellisen kehityksen tukemisessa.  Myös tästä tutkimusvaiheesta on mukaan liitetty erään oppilaan yksilökuvaus. Toisen tutkimusvaiheen aikana ei ollut enää tarvetta erilliselle erityisopetukselle ja erityisluokalla opiskelevat oppilaat sijoitettiin ikätovereidensa opetusryhmään.

Olin tutkimukseni molemmissa vaiheissa sekä luokanopettaja että tutkija. Toteutin tutkimukseni laadullisena toimintatutkimuksena. Tutkimukseni kulki matkassani koko opetus- ja ohjausprosessin ajan ja kehitti samalla reflektiivistä tapaani opettaa ja suhtautua opettajuuteeni. Tästä syystä olen sisällyttänyt tutkimukseeni oman opettajuuteni kehitystarinan. Tutkimusaineistoni muodostuu opettajan havaintopäiväkirjoista ja oppilaskohtaisista kansioista. Jälkimmäinen aineisto koostuu kirjoitelmista, saneluista, luetun ja kuullun ymmärtämisen tehtävistä sekä erityisopettajan teettämistä tehtävistä. Olen nauhoittanut oppilaiden lukemista ja ottanut tutkimusaineistosta valokuvia. Olen kirjannut havaintopäiväkirjaani luokkahavaintojeni ja pitämieni tukituntien lisäksi muistiinpanoni niin moniammatillisesta kuin kodin ja koulun yhteistyöstä.

Kohdennetun tuen mallin kehittäminen on saanut alkunsa käytännössä havaituista muutostarpeista. Mallin soveltaminen arvostaa oppilaan ainutkertaista yksilöllisyyttä ja oikeutta olla vuorovaikutuksessa ja osallisena omassa sosiaalisessa ympäristössään. Oppilaan minäkäsitys kohentuu onnistumisten myötä, vaikuttaa hänen koulunkäyntimotivaatioonsa positiivisesti ja ennen muuta ehkäisee hänen syrjäytymistään. Kodin ottaminen mukaan opiskelun suunnitteluun ja toteutukseen rakentaa opetustapahtumaa suotuisammaksi ja vanhempien aktiivisuus kasvaa, kun he kokevat voivansa vaikuttaa aikaisempaa enemmän lastaan koskeviin ratkaisuihin. Opettajalla puolestaan on mahdollisuus kokea onnistumisen iloa ohjaustyöstään ja hänen ammatillinen identiteettinsä ja reflektiotaitonsa vahvistuvat ammattitaidon kasvaessa. Moniammatillinen työote lisää yhteisöllisyyttä ja hyödyntää toimijoiden vahvuusalueita. Kohdennetun tuen toimintamalli voisi olla tulevaisuuden ratkaisu toteuttaa joustavasti niin sanotun kolmiportaisen tuen mallia inklusiivisessa, osallistavassa luokassa.