FM, HM Pauli Rautiaisen julkisoikeuden alaan kuuluva väitöskirja

Kuvataiteilijan oikeudellinen asema: ammattimaista taiteellista toimintaa rajoittava ja edistävä oikeussääntely (The legal status of a professional visual artist)

tarkastetaan 8.9.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Veli-Pekka Viljanen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori emeritus Jukka Kultalahti.

                                                ***

Pauli Rautiainen on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja hallintotieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on tohtorikoulutettavana oikeustieteen valtakunnallisessa tutkijakoulussa “Oikeus muuttuvassa maailmassa” (OMM).

Rautiaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1758, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8890-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1231, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8891-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Pauli Rautiainen, puh. 040-7707282, pauli.rautiainen@uta.fi.


LEHDISTÖTIEDOTE

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan kuvataiteilijan taiteelliseen toimintaan kohdistuvaa lainsäädäntöä.

Oikeus on yhteiskunnallisen vallankäytön väline. Se ulottaa vaikutuksensa kaikille yhteiskuntaelämän alueille - myös taiteeseen. Pauli Rautiaisen väitöstutkimus antaa kokonaiskuvan siitä, miten julkinen valta oikeudellisella sääntelyllä toisaalta rajoittaa ja toisaalta edistää ammattikuvataiteilijoiden taiteellista toimintaa Suomessa. Rautiainen kiinnittää  valtiosääntöoikeudellisen tarkastelunsa kahteen perus- ja ihmisoikeusnormien avulla muotoilemaansa periaatteeseen: puuttumattomuuden periaatteeseen ja taiteen edistämisen periaatteeseen. Näiden periaatteiden avulla hän tulkitsee, systematisoi ja arvioi kuvataiteelliseen toimintaa liittyvää oikeussääntelyä: muun muassa erityyppisiä kriminalisointeja, tekijänoikeus- ja apurahalainsäädäntöä sekä vero- ja sosiaalioikeudellista sääntelyä.

Tutkimuksen mukaan julkisen vallan suoranainen puuttuminen taiteelliseen toimintaan on vähäistä, eikä taiteellista toimintaa rajoittava lainsäädäntö vaikuta kuvataiteelliseen toimintaan kuin korkeintaan pistemäisesti. Rajoituslainsäädännön tulkintaan liittyy kuitenkin runsaasti oikeudellista epävarmuutta, kun taiteellisen ilmaisun rajoittamista puoltavia oikeushyviä punnitaan jonkin konkreetin tapauksen olosuhteissa taiteellisen ilmaisemisen lähtökohtaista vapautta vasten. Esimerkiksi kuvataiteilija Ulla Karttusen installaatioteoksen “Neitsythuorakirkko” ympärillä joitakin vuosia sitten käyty oikeuskeskustelu kertoo, kuinka vaikeaa sallitun ja kielletyn ilmaisun välisen rajan piirtäminen voi konkreetissa tapauksessa olla.

Rautiaisen tutkimuksen perusteella taiteen edistämisen periaatteeseen kiinnittyvällä sääntelyllä on tällä hetkellä taiteen vapauden tosiasiallisen toteutumisen kannalta suurempi merkitys kuin sallitun taiteellisen ilmaisemisen vapauspiirin piirtävällä rajoituslainsäädännöllä. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella taiteen edistämissääntely sisältää myös elementtejä, joiden johdosta julkisen vallan taiteen edistämistoimet eivät kohdistu tasaisesti kaikenlaiseen kuvataiteelliseen toimintaan. Osaltaan tässä julkisen vallan taiteenedistämistoimien epätasaisessa kohdistumisessa on kyse tietoisista taidepoliittista valinnoista. Esimerkiksi  tekijänoikeuden raukeamista koskeva säännös eriyttää näytettävien, esitettävien ja reprodusoitavien kuvataiteen teosten markkinat eri ansaintalogiikoiden piiriin selvästi esiintuotujen taidepoliittisten syiden perusteella. Eräissä tapauksissa kysymys on kuitenkin pikemminkin siitä, ettei taiteenedistämislainsäädäntöä säädettäessä ole pohdittu riittävästi sen eri osien yhteismitallisuutta ja yhteisvaikutusta, taikka siitä, ettei lainsäädäntöä asetettaessa ole kyetty tunnistamaan riittävästi kuvataiteilijan työhön liittyviä erityispiirteitä.

Tutkimuksessa korostetaan, kuinka nykyaikaisessa taidemaailmassa optimaalinen tosiasiallinen taiteellisen ilmaisemisen vapaus syntyy useiden eri mekanismien yhteisvaikutuksen kautta – mahdollisimman monimuotoisesti talousjärjestelmään ja muuhun yhteiskuntaan kytkeytyvässä taidemaailmassa. Tällöin taiteellisen ilmaisemisen vapaus jäsentyy yhtälailla suhteessa taiteen rajoituslainsäädännön taiteelliselle ilmaisemiselle piirtämän vapauspiirin rajoihin kuin myös suhteessa muun muassa taiteenedistämislainsäädännön luomiin taiteilijan mahdollisuuksiin toimia niissä institutionaalisissa olosuhteissa, joissa hän elää.