LL Paavo-Ilari Kuikan kirurgian/ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja

Epidemiology and magnetic resonance imaging-based diagnostics of knee injuries and anterior knee pain in young adults (Nuorten aikuisten polvivammojen ja polven etuosan kiputilan epidemiologia ja magneettikuvauspainotteinen diagnostiikka)

tarkastetaan 23.8.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Ilkka Kiviranta (Helsingin Yliopisto). Kustoksena toimii professori Teemu Moilanen.

                                                ***

Paavo-Ilari Kuikka on syntynyt Polvijärvellä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Kuopion yliopistossa.

Kuikan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1753, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8876-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1226, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8877-1, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Paavo-Ilari Kuikka, paavo.kuikka@gmail.com


LEHDISTÖTIEDOTE

Ylipaino altistaa nuoren miehen polvivammalle  – Väitöskirjatutkimus selvittää polvivammojen yleisyyttä, riskitekijöitä ja diagnostiikkaa


Polvivammat ovat yleisiä erityisesti alle 30-vuotiailla miehillä, mutta sairaalahoitoa vaativien polvivammojen ilmaantuvuudesta ja riskitekijöistä ei ole esitetty tarkkaa tietoa. Väitöskirjatutkimus selvitti aihetta suomalaisilla 18–30-vuotiailla miehillä varusmiespalveluksen aikana (n=128 584).

Tulokset osoittivat, että sairaalahoitoon johtaneiden polvivammojen ilmaantuvuus oli 11 potilasta 1000 henkilövuotta kohden [95 % luottamusväli (CI): 10,4–11,7] tarkoittaen sitä, että joka vuosi noin yksi sadasta varusmiehestä joutuu sairaalahoitoon polvivamman vuoksi. Merkittävimmät riskitekijät polvivammoille olivat korkeampi ikä, jonka ristitulosuhde oli 1,7-kertainen yli 20-vuotiailla, sekä ylipaino, jonka ristitulosuhde oli 1,6-kertainen verrattuna niihin, joilla ylipainoa ei ollut.  Kirurginen toimenpide tehtiin kahdelle kolmasosalle kaikista sairaalassa hoidetuista potilaista ja pidempiaikainen haitta (palveluskelpoisuusluokan muutos) jäi yhdelle kolmasosalle potilaista.

Tiedot sairaalahoitoon johtaneista polvivammoista ja kirurgisista toimenpiteistä saatiin selvitettyä kansallisen hoitoilmoitusrekisterin avulla. Tiedot palveluskelpoisuusluokan muutoksista ja mahdollisesti polvivammoihin yhteydessä olevista riskitekijöistä saatiin puolustusvoimien Vartti- ja palveluskelpoisuusluokanmuutosrekistereistä.  Palveluskelpoisuusluokan muutosta käytettiin tutkimuksessa kuvaamaan pidempiaikaista haittaa. Polvivammojen riskitekijöitä analysoitiin logistisella regressiolla.

Väitöskirjatutkimus paneutui myös polvivammojen ja polven etuosan kiputilan magneettikuvauspainotteiseen diagnostiikkaan suomalaisilla varusmiehillä. Magneettikuvausta pidetään yleisesti herkkänä ja tarkkana polvivammojen tutkimisvälineenä, mutta polven etuosan kiputilassa, tuoreissa rustovaurioissa ja vanhoissa nivelkierukkarepeämissä sen merkitys on epäselvempi.

Tutkimustulokset osoittivat, että lähes puolet syvistä, tuoreista polven rustovaurioista jäi diagnosoimatta normaalin kliinisen työn yhteydessä suoritetussa 1.0 Teslan magneettikuvauksessa. Huolimatta normaalista magneettikuvauslöydöksestä saattaa polvinivelen tähystystutkimus paljastaa korjaustoimenpiteisiin soveltuvia syviä rustovaurioita. Magneettitutkimuksen diagnostisessa validiteetissa nivelkierukkarepeämän diagnostiikassa ei todettu eroa akuutissa polvivammassa ja kroonisissa, yli 6 kk kestäneissä polvioireissa. Polven etuosan kipua käsittelevässä aineistossa yleisimmät löydökset olivat polvilumpion rustovaurio (45 % polvista) ja nivelkalvon poimu (45 %). Oireiden, löydösten ja polvilumpion rustovaurion asteen välillä ei todettu selkeää yhteyttä (p = 0,83). Tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että polvilumpion rustovaurioita ei voida luotettavasti diagnosoida polven etuosan kiputilaan liittyvien oireiden ja statuslöydösten perusteella. Tässä aineistossa 1.0 Teslan magneettikuvauksessa käytettiin erityisesti polvilumpion ruston arvioimiseen sopivaa kuvausleikettä (aksiaalinen 3D T1 FS SPGR). Herkkyys oli alhainen pinnallisille polvilumpion rustovaurioille (13 %), mutta selkeästi parempi syvemmille rustovaurioille (83 %). Magneettikuvausta tällä menetelmällä voidaankin käyttää diagnostisena apuvälineenä polvilumpion syvempien, mahdollisesti operatiivista hoitoa tarvitsevien rustovaurioiden diagnostiikassa.

Tuoreita rustovaurioita käsittelevässä retrospektiivisessa aineistossa oli 32 potilasta, joilla oli todettu artroskopiassa tuore traumaattinen rustovaurio. Tuoreiden ja vanhojen nivelkierukkarepeämien magneettikuvausdiagnostiikkaa vertailevien aineistojen mukaanottokriteerit täytti 82 potilaista, joilla oli tuore polvivamma, ja 40 potilasta, joilla oli pidempikestoinen polviongelma. Pitkäaikaiseen polven etuosan kiputilaan liittyvien oireiden ja löydösten yhteyttä tähystystutkimuksen tuloksiin tutkittiin prospektiivisesti 56 potilaan aineistossa. Kaikissa diagnostiikkaa käsittelevissä osatutkimuksissa magneettikuvauksen tuloksia verrattiin polvinivelen tähystystutkimuksen tuloksiin. Tutkimukset suoritettiin keskussotilassairaalassa Helsingissä. Tutkimuspotilaat olivat varusmiehiä, joiden ikä oli tutkimushetkellä 18–25-vuotta.