LL Heini Pohjankosken lastentautiopin / lastenreumatologian alaan kuuluva väitöskirja

Juvenile Idiopathic Arthritis: Studies on associated autoimmune diseases and drug therapy (Lastenreuma ja siihen liittyvät muut autoimmuunitaudit sekä lastenreuman lääkitys)

tarkastetaan 24.8.2012 klo 12 Päijät-Hämeen Keskussairaalan luentosalissa 1, Keskussairaalankatu 7, Lahti.

Vastaväittäjänä on dosentti Paula Vähäsalo (Oulun Yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Korppi.

                                                ***

Heini Pohjankoski on syntynyt Tuusulassa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii Päijät-Hämeen Keskussairaalan lastenreumatologian osastonylilääkärinä.


Pohjankosken väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1752, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8874-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1225, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8875-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Heini Pohjankoski, puh. 044-4406176, heini.pohjankoski@sci.fi.
 

LEHDISTÖTIEDOTE

Autoimmuunitaudit ovat kroonisia sairauksia, joissa elimistön oma poikkeavasti toimiva puolustusmekanismi kohdistuu yhteen tai useampaan elimeen tai kudokseen. Lastenreuma on autoimmuunitauti, jonka syy on edelleen avoin. Tutkimukset viittaavat sekä perimän että ympäristön vaikutukseen taudin synnyssä. Tutkimukset eri puolilta maailmaa ovat vahvistaneet, että normaaliväestöön verrattuna autoimmuunitauteja on enemmän sekä lastenreumapotilailla että heidän sukulaisillaan.

Ensimmäisessä tutkimuksessa halusimme tutkia suomalaisten lastenreumapotilaiden muita autoimmuunitauteja. Tutkimme kaikkien vuosina 1992-2000 Heinolaan, Reumasäätiön Sairaalaan tutkimuksiin ja hoitoon ensi kertaa lähetettyjen lastenreumapotilaiden (417) sairauskertomukset Totesimme, että potilailla oli keskimäärin yli 5-kertainen todennäköisyys, verrattuna muuhun väestöön, saada joko nuoruusiän diabetes, keliakia tai hypothyreoosi.

Lisäksi selvitimme lastenreumapotilaiden isän, äidin ja täyssisarusten autoimmuunitaudit. Vuosina 1996-2001 Reumasäätiön sairaalaan lähetettyjen 432 potilaan perheille postitettiin kyselylomake, jossa  tiedustelimme perheen autoimmuunitauteja: krooninen reumatauti, keliakia, MS-tauti ja nuoruusiän diabetes. Saimme vastauksen 362:lta potilaalta. Noin viidesosassa (21,4 %) perheistä oli lastenreuman lisäksi joku muu autoimmuunitauti. Lastenreuman ja nuoruusiän diabeteksen esiintyvyys oli selvästi suurempi kuin aikaisemmissa väestötutkimuksissa.

Lisäksi kolmannessa väitöskirjatyössä tarkastettiin valtakunnallisesti vuosilta 1976-2005 kaikkien lastenreumaa ja samanaikaista nuoruusiän diabetesta sairastavien potilaiden sairauskertomukset. Tutkimuksessa selvitettiin näiden tapausten ilmaantuvuus ja lastenreuman taudinkuva. Ilmaantuvuus oli noussut yli viisinkertaiseksi kolmen vuosikymmenen aikana. Tutkituista potilaista useampi kuin lastenreumapotilaista yleensä sairasti taudin reumafaktoripositiivista muotoa ja heillä esiintyi vähemmän kroonista reumaattista silmätulehdusta. Lähes neljäsosalla (22 %) oli joku kolmas autoimmuunitauti. Heillä oli myös huomattavasti enemmän (16 %) vaikeita psykiatrisia ongelmia muuhun väestöön verrattuna.

Neljänneksi tutkimme sitä, mitä lääkkeitä lastenreuman hoitoon Suomessa valtakunnallisesti käytetään. Kansaeläkelaitoksen (KELA) tiedostoista kerättiin tiedot erityiskorvattavista lääkkeistä, jotka oli myönnetty kroonisen niveltulehduksen hoitoon alle 16-vuotiaille lapsille vuosina 2000-2007 ja samanaikaisista reseptiostoista. Aktiivinen lastenreuman hoito kannattaa, koska havaitsimme, että seurantajakson aikana metotreksaatin käyttö lisääntyi merkittävästi samalla kun kortisonin käyttö väheni.

Selvitimme myös, miten samanaikainen nuoruusiän diabeteksen sairastaminen vaikutti lastenreuman lääkitykseen. KELAn tiedostoista löytyi 23 potilasta, joilla oli jo diagnosoitu DM1 ja joille myönnettiin korvattavuus kroonista artriittia hoitaviin lääkkeisiin. Lastenreumapotilaita, joilla on myös nuoruusiän diabetes, hoidettiin aktiivisemmin, koska näistä 19:lle (83 %) aloitettiin metotreksaatti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Vastaava luku kaikilla lastenreumaa sairastavilla potilailla (1970) valtakunnallisesti oli 59 %. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.