LL Liisa Pyysalon neurokirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Long-term Outcome of Patients with Embolized Intracranial Aneurysms (Aivovaltimon pullistuman suonensisäisen hoidon pitkäaikaisennuste)

tarkastetaan 28.9.2012 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen isossa luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Ola Nilsson (Lundin yliopisto, Ruotsi). Kustoksena toimii professori Juha Öhman.

                                                ***

Liisa Pyysalo on syntynyt Vantaalla ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii neurokirurgina.

Pyysalon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1761, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8896-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1234, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8897-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Liisa Pyysalo, puh. 03 3116 9457, liisa.pyysalo@pshp.fi.

LEHDISTÖTIEDOTE


Aivovaltimon pullistumia (aneurysmia) hoidetaan sekä kallonavausleikkauksella että suonensisäisesti tukkimalla (embolisoimalla). Embolisaatio on menetelmänä selvästi uudempi ja sen vuoksi hoitomuodon pitkäaikaistuloksia ei juuri ole julkaistu. Myös kuvantamistekniikat ovat kehittyneet viime vuosina ja sattumalta löydettyjen aneurysmien määrä on lisääntynyt. Näiden sattumalöydösaneurysmien hoidosta kiistellään, sillä hoitoon liittyvät riskit ovat joissain tutkimuksissa suurempia kuin aneurysman puhkeamisriski. Vaikka aivoverisuonten kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet, on edelleen potilaita, joiden lukinkalvonalaiselle verenvuodolle (subaraknoidaalivuoto, SAV) ei löydy syytä. Tämän väitöstutkimuksen tavoite oli selvittää aneurysma- ja SAV-potilaiden pitkäaikaisennustetta ja kuvantamislöydöksiä lähes 10 vuoden seuranta-aikana.

Tutkimusaineisto koostui 1294 SAV- ja aneurysmapotilaasta, jotka olivat hoidossa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1989-1999.  Potilaat, joita oli hoidettu suonensisäisesti embolisoimalla (n=185) tai jotka olivat olleet hoidossa syyltään epäselväksi jääneen subaraknoidaalivuodon vuoksi (n=97), kutsuttiin uuteen pään magneettitutkimukseen. Magneettikuvaus tehtiin keskimäärin 11 vuotta (9-18 vuotta) hoitojakson jälkeen ja lisäksi kaikkien potilaiden toipuminen arvioitiin.

Potilaat, joiden SAV:n syy ei selvinnyt, toipuivat hyvin ja pitkäaikaiskuolleisuus oli normaaliväestön tasolla. Magneettikuvissa ei löytynyt poikkeavia suonirakenteita, jotka olisivat selittäneet aiempaa vuotoa. Vuotamattoman aneurysman omaavilla potilailla on lisääntynyttä pitkäaikaiskuolleisuutta erityisesti, jos aneurysma on jätetty hoitamatta. Potilailla on suurempi riski sydän-ja verisuonitautikuolemiin kuin normaaliväestöllä. Vuotaneet aneurysmat säilyttävät hoitotuloksen pitkäaikaisseurannassa mutta embolisaatiossa pitäisi pyrkiä aneurysman kokonaistäyttöön uusintavuotojen estämiseksi.  Aivoinfarkti on yleinen löydös hoidon jälkeen tehdyissä kuvantamistutkimuksissa, mutta vain harvoilla potilailla aiheuttaa kliinisiä oireita.