YTL Ayub Rioban tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

Media Accountability in Tanzania’s Multiparty Democracy: Does Self-regulation Work? (Median vastuu Tansanian monipuoluejärjestelmässä: Toimiiko itsesääntely?)

tarkastetaan 29.10.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Linnan luentosalissa K 103, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Audrey Gadzekpo (Accran yliopisto, Ghana). Kustoksena toimii emeritusprofessori Kaarle Nordenstreng.

                                                ***

Ayub Rioba on syntynyt Musomassa Tansaniassa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2009. Hän toimii  journalistiikan lehtorina Dar es Salaamin yliopistossa.

Rioban väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1771, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8935-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1245, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8936-5, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite
: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ayub Rioba, +255713250594, ayub.rioba@uta.fi, www.sjmc.udsm.ac.tz

LEHDISTÖTIEDOTE

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia itsenäisen ja vapaaehtoisen median itsesääntelyelimen Media Council of Tanzanian (MCT) tehokkuutta median itsesääntelyn valvojana nuoressa demokratiassa. Keskityn työssäni Tansaniaan, joka muiden Afrikan maiden lailla on käynyt läpi liberaaleja demokraattisia muutoksia 1980-luvun puolivälistä lähtien. Monet Afrikan maat kääntyvät Tansanian puoleen oppiakseen MCT:n kokemuksista median itsesääntelyn uranuurtajana, mutta tiedossa MCT:n tehokkuudesta taata median vastuullisuus on huomattavia aukkoja.

Tämä väitöskirja yrittää vastata seuraaviin kysymyksiin: (i) Miten syvälle juurtuneet arvot ja historia, jotka erottavat afrikkalaiset yhteisöt länsimaisista, näkyvät viestinnän ja median sääntelyn kehyksissä Afrikassa? (ii) Millä tavoin ovat länsimaiset käsitykset median roolista ja sen sääntelyn kehyksistä liberaalissa demokratiassa relevantteja Afrikan demokratisoitumisessa? (iii) Mitkä ovat journalistien ja muiden osallisten näkemykset median roolista Tansanian nuoressa demokratiassa? Miten he näkevät median vastuullisuuden, ja erityisesti itsesääntelyn käsitteen? (iv) Mitkä ovat journalistien ja muiden osallisten näkemykset MCT:n tehokkuudesta itsesääntelyn valvojana. (v) Miten tehokkaat MCT:n sovintomenettelyt ovat? Onko ohjeiden noudattaminen useimmissa tai kaikissa sovintopäätöksissä tarpeeksi hyvä osoitus itsesääntelyelimen tehokkuudesta itsesääntelyn valvojana?

Olen yrittänyt vastata yllä oleviin kysymyksiin ensinnäkin tekemällä kirjallisuuskatsauksen esikolonialistisista ja jälkikolonialistisista afrikkalaisista filosofioista, perinteistä ja arvoista, jotka ovat vaikuttaneet viestinnän ja median säädöksiin, erityisesti sääntelykehyksiin. Toiseksi, olen tutkinut journalistien ja alan asiantuntijoiden näkökulmia aiheeseen liittyen. Kolmanneksi, olen tarkastellut MCT:n sovintomenettelyjä kymmenen vuoden ajalta (1997–2006).

Viisi tärkeintä tämän tutkimuksen johtopäätöstä:

Ensinnäkin, suurin osa haastateltavista kokevat liberaalin demokratian, joka on sävyttänyt Tansanian uudistusta 1980-luvun puolivälistä ja 1990-luvulta lähtien, haitallisena tansanialaisten muutos- ja vapaustarpeille, koska se on pitkälti totellut kansainvälisten rahastojen ja lahjoittajien saneluja.

Toiseksi, useimmat haastateltavat eivät erottele median roolia yhteiskunnassa ja demokratiassa, vaikka he selkeästi ymmärtävätkin median roolin haasteet uudessa demokratian tehtävässä.

Kolmanneksi, suurin osa haastateltavista, kaikista kolmesta tämän tutkimuksen lähestymistavoista, kokevat, että medialait, omistajien väliintulo, ja poliitikkojen sekä yritysmaailman vaikutteet tekevät heidän työnsä demokratian edistäjinä ja ylläpitäjinä hankalaksi. Yleisesti ottaen haastateltavat ovat huolissaan vastuuttomasta journalismista, joka johtuu ammattitaidon puutteesta, huonoista palkoista, korruptiosta ja eturistiriidoista. Osa haastateltavista on sitä mieltä, että hallitus tai lakisääteinen julkisen sanan neuvosto voivat puuttua yllä mainittuihin ongelmiin.

Neljänneksi, vaikka haastateltavat kokevat, että MCT on yleisesti ottaen tarpeellinen koneisto edistämään itsesääntelyä – hallituksen kontrolloinnin sijaan – heidän mielestään MCT on vielä tehoton, ja siltä puuttuu hampaat, jolla se voisi tehdä päätöksistään sitovia.

Viidenneksi, vaikka MCT on tehnyt paljon valvoessaan median itsesääntelyä, kun sovittelutapauksia on tuotu sen eteen, MCT:n tehokkuus vaikuttaa olevan rajoitettua.