FM Raisa Fosterin kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

The Pedagogy of Recognition. Dancing Identity and Mutuality
(Tunnustuksen pedagogia. Identiteetin ja vastavuoroisuuden tanssi)

tarkastetaan 24.11.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1100, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Eeva Anttila (Teatterikorkeakoulu). Kustoksena toimii professori Eero Ropo.

                                                ***

Raisa Foster on vapaa tutkija, kasvattaja ja tanssi-innostaja. Hän työskentelee tämän kalenterivuoden lehtorin sijaisena Mikkelin ammattikorkeakoulun Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Foster on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2001 ja tanssi-innostajaksi Melbournen yliopistosta Australiasta vuonna 2006. Hän on työskennellyt Kangasalla peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina vuosina 2001–2009.

Fosterin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1779, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8957-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1253, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8958-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Raisa Foster, puh. 050 345 1847, raisa@raisafoster.com, www.raisafoster.com

LEHDISTÖTIEDOTE

Vastavuoroinen tunnustus on hyvinvoinnin perusta

– Maailmassa, joka jatkuvasti asettaa minulle paineita olla jotakin, mitä en ole, ei kai mikään tunnu niin hyvältä kuin hyväksynnän ja tunnustuksen saaminen juuri sellaisena kuin olen, pohtii Raisa Foster.

Raisa Foster tarkastelee väitöskirjassaan tunnustuksen antamisen ja saamisen merkitystä kasvatuksessa. Tutkimuksen keskeisin havainto on se, että vastavuoroinen tunnustus syntyy erilaisuuden arvostamisesta ja maailman moninaisuuden ymmärtämisestä.

Tutkimus muotoilee uudenlaisen pedagogisen ajattelun mallin, tunnustuksen pedagogian, tanssi-innostamisen käytännönprojektin kautta.

Tanssi tutkimusmenetelmänä

Tutkimus käynnistyi kesällä 2007 tutkija–tanssi-innostaja Raisa Fosterin, musiikin säveltäjä Maija Koskenalustan ja viiden nuoren miehen välisenä taiteellisena projektina. Taiteellisessa tutkimusprosessissa syntyi monitaiteellinen Katiska-teos, joka kutsuu yleisön kuuntelemaan ja katselemaan nuorten miesten omaa tarinaa – liikkeen ja laulun keinoin kerrottuna. Katiskaa on esitetty vuosina 2008–2011 yhteensä 32 kertaa: kuudessa Suomen kaupungissa ja lisäksi neljässä muussa Euroopan maassa.

– Median antama kuva nuorista miehistä on hyvin surullinen. He ovat joko rattijuoppoja, kouluampujia tai ainakin syrjäytymisvaarassa. Minua kiinnosti toisenlaisen tarinan kertominen. Halusin tietää, mitä nuoret miehet kertoisivat itse itsestään, Foster sanoo.
Tanssi-innostamisessa ei ole kyse minkään tietyn tanssitekniikan opettelusta tai tanssilajin hallinnasta, vaan oman ilmaisun löytämisestä tanssi-improvisaatioharjoitusten avulla. Pyrkimyksenä on löytää kunkin oma luonteva tapa liikkua ja ilmaista liikkeen avulla, mutta myös tutkia omaa minuutta ja ympäröivään maailmaa.

Tutkimusprosessi kulki läpi improvisaatioiden, esitysten, keskustelujen ja analyysien, jotka lomittuivat lukemiseen ja kirjoittamiseen päätyen lopulta vastaamaan kysymykseen: Miten tanssi-innostaminen luo pedagogisen tunnustuksen tilan?

Pedagoginen tunnustus

Tunnustuksen pedagogia ehdottaa kasvatusajattelun muutosta kolmella eri tasolla: Ensinnäkin se pyrkii muuttamaan kasvatusta suorittamista korostavasta opetustekniikasta kohti improvisoivaa ja kokemuksellista kasvatuskohtaamista. Toiseksi se kritisoi egoistisen itsevarmuuden korostamista ja painottaa toisten ihmisten merkitystä itsetuntemuksen muodostumisessa. Kolmanneksi se ehdottaa siirtymistä suvaitsevaisuudesta erilaisuuden sietämisenä kohti tunnustuksen antamista ja vastaanottamista, eli minän ja toisen aitoa vastavuoroisuutta, jossa ilmiöiden sekä ihmisten moninaisuus ymmärretään rikkautena.

– Paitsi Katiska-projekti myös työni taitelijana sekä opettajana, eri kouluasteilla peruskoulusta ammattikorkeakouluun, ovat auttaneet minua ymmärtämään tunnustuksen merkityksen hyvinvoinnille. Pedagoginen tunnustus syntyy yhdessä tekemisestä ja siitä tunteesta, että minua kuunnellaan ja että minä myös olen tärkeä, painottaa Foster.

Pressikuvat ladattavissa: http://www.raisafoster.com/media/