FM Ilona Pikkasen historian alaan kuuluva väitöskirja

Casting the Ideal Past: a Narratological Close Reading of Eliel Aspelin-Haapkylä`s History of the Finnish Theatre Company (1906-1910) (Ihanteellista menneisyyttä luomassa: narratologinen lähiluku Eliel Aspelin-Haapkylän Suomalaisen teatterin historiasta I-IV (1906-1910))

tarkastetaan 14.12.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Ann Rigney (Utrechtin yliopisto). Kustoksena toimii professori Irma Sulkunen.

                                                ***

Ilona Pikkanen on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Pikkasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1787, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8985-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1262, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8986-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ilona Pikkanen, puh. 040-7618614, ilona.pikkanen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Väitöskirjan keskeisenä kysymyksenä on se, miten kansakuntaisuutta luodaan historiankirjoituksen avulla. Toisin sanoen tutkimuksessa pohditaan sitä, millaisia kirjallisia muotoja poliittinen ideologia voi ja pyrkii kulloisessakin historiallisessa tilanteessa ottamaan.

Tutkimus lähestyy niin sanotun historiallisen narratologian välinein professori Eliel Aspelin-Haapkylän paradigmaattista Suomalaisen teatterin historiaa, joka julkaistiin vuosina 1906–1910, suurlakon ja eduskuntauudistuksen jälkeisenä kuohuvana ajankohtana. Historiankirjoitus nähdään sekä tapana tuottaa tietoa menneisyydestä että sosiaalisena tekona, yhteisön jäseniä yhdistämään pyrkivänä tapana esittää menneisyyttä. Tutkimuksessa korostetaan että se, miten menneisyyttä esitetään – representaatioiden muoto – on yhtä tärkeä kysymys kuin se, mitä tutkitaan, eli kysymys siitä, mikä menneisyys (aikakaudet, tapahtumat, henkilöt) tehdään merkitykselliseksi.

Tutkimus analysoi kansallisen historiankirjoituksen lajiominaisia muotoja ja 1900-luvun alun historiakulttuurin ominaispiirteitä sekä kysyy, mitä Suomalaisen teatterin historia kertoo sen kirjoittajan ja hänen vanhasuomalaisen yhteisönsä poliittisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta positiosta. Tutkimalla Aspelin-Haapkylän kerronnallisten valintojen ja hänen käytössään olleiden lähteiden suhdetta se myös tarjoaa uutta tietoa suomenkielisen teatterin historiasta 1800-luvun lopulla.