FM Tapio Kujalan tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

Lähi-idän mediasota  - Journalismin ristipaineet Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa (Media War in the Middle East - The Cross-Pressures of Journalism in the Israeli-Palestinian Conflict)

tarkastetaan 7.12.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjinä ovat professori Raimo Salokangas (Jyväskylän yliopisto) sekä professori Pekka Visuri. Kustoksena toimii professori Heikki Luostarinen.

                                                ***

Tapio Kujala on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa.

Kujalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1786, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8983-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1261, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8984-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Tapio Kujala, 0400 436690, tapio.kujala@kvs.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

“Usko kaikki, mitä itse näet, puolet siitä, mitä luet, äläkä mitään kuulemaasi.”

Raportointi sodasta on aina tyypillisesti ollut vaarallista ja suurta kekseliäisyyttä tiedonkeruussa ja -kulussa vaativaa. Toimittajat voivat tietämättään avustaa konfliktin osapuolia tai tietoisesti noudattaa kiistan osapuolten tavoitteita, ideologioita ja näkökulmia. Väitöstutkimuksen pääkysymyksiä ovat: minkälaisia ovat mediasodan strategiat Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa ja mihin journalistit identifioituvat.

Kirjeenvaihtajat ja toimittajat puhuvatkin konfliktin sanakirjasta: pitäisikö puhua miehityksestä, vapautuksesta vai kiistanalaisista alueista? Tarkoitetaanko alueella Jordanian länsirantaa vai Juudeaa ja Samariaa vai Palestiinalaisaluetta? Onko siellä juutalaiskyliä, juutalaissiirtokuntia vai laittomia juutalaissiirtokuntia? Pitääkö puhua juutalaisista, sionisteista vai israelilaisista, kun kaikki sionistit eivät ole juutalaisia, kaikki juutalaiset eivät ole israelilaisia ja kaikki israelilaiset eivät ole juutalaisia? Onko kyse arabeista, palestiinalaisista vai muslimeista? Kaikki arabit eivät ole palestiinalaisia, kaikki palestiinalaiset eivät ole muslimeita, eivätkä kaikki muslimit ole palestiinalaisia. Objektiivisuuteen pyrkivän journalistin ensimmäinen ongelma ”Pyhällä maalla” on, että ei ole olemassa neutraaleja sanoja.

Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna tässä työssä on kiinnitetty huomiota muun muassa paikallisen ja kansainvälisen median näkökulmien yhdistämiseen sekä tiedottajien ja toimittajien suhteen tutkimiseen.

Israelilaisen ja palestiinalaisen median toimintaa tarkasteltaessa voidaan hyvin kysyä, onko medialla mahdollisuus mielipiteen ilmaisun vapauteen. Kenttätutkimuksissa esiin tulleita rajoittamisen muotoja on useita: Israelin sotilassensuuri, Palestiinan hallinnon sensuuri, sosiaalinen sensuuri, mediaorganisaatioiden sensuuri, uskonnon sensuuri, kansalaisten yleinen mielipide, Fatahin ja Hamasin sensuuri, talouden sensuuri ja toimittajien itsesensuuri. Paikallinen media rakentaa vastapuolesta vailla todellisuuspohjaa olevia uhan ja pelon tarinoita, joita levitetään usein ilman omakohtaista vastapuolen kohtaamista.

Tutkimuksen tulokset avaavat tyypillisiä vaikutusyrityksiä, muun muassa sitä, miten toimittaja yritetään saada identifioitumaan konfliktin osapuolen positiiviseen omakuvaan, toiveisiin, pelkoihin ja kärsimyksiin, sekä vastaidentifioitumaan vastapuoleen. Tiedotuskoneistot tarjoavat näitä identifioitumisen vaihtoehtoja. Identifikaatiot ja vastaidentifikaatiot voivat vaikuttaa toimittajan välittämiin juttuihin alueelta ja – jos puhutaan alueella olevista ulkomaalaisista toimittajista – sitä kautta myös kansainvälisen mediayleisön mielipiteisiin ja lopulta myös kansainvälisen yhteisön päätöksentekoon.

Mediasodan käytännön keinojen hahmottelu auttaa ymmärtämään, milloin konfliktin uutisointi on toteutunut journalismin omien ammatillisten ja eettisten periaatteiden mukaan, ja kuinka hyvin konfliktin osapuolten tiedotuskoneistot ovat onnistuneet vaikutuspyrkimyksissään.

Varsin yleisen käsityksen mukaan vaikutusyritykset ovat journalistiseen työhön kuuluva tosiasia, josta on turha tehdä suurta numeroa. Journalistien ammattitaitoon kuuluu vaikutusyritysten torjuminen, eikä niillä ole tarpeen vaivata yleisöä. Tutkimusaineisto antaa mahdollisuuden journalististen vastastrategioiden pohdintaan konfliktin ja sodan keskellä. Journalistin ei tarvitse alistua propaganda- ja PR-koneiston vietäväksi, vaan Israelin ja palestiinalaisten konfliktista voidaan oppia vastastrategioita journalismin painostusyrityksiin.