B.D.S Rashi Khanna-Jainin lääketieteelliset biomateriaalit alaan kuuluva väitöskirja

Isolation, characterization and osteogenic differentiation of dental stem cells in vitro for bone tissue engineering (Hampaan kantasolujen eristäminen, karakterisointi ja erilaistaminen luusoluiksi luukudosteknologian tarpeisiin)

tarkastetaan 11.12.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Pamela Yelick (Tuftsin yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Susanna Miettinen.

                                                ***

Rashi Khanna-Jain on syntynyt Mumbaissa Intiassa ja hän on suorittanut Bachelor of Dental Surgery tutkinnon Bharati Vidyapeethin hammaslääketieteellisessä korkeakoulussa ja sairaalassa Punessa.

Khanna-Jainin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1785, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8981-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1260, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8982-2, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Rashi Khanna-Jain, 045 250 2924, rashi.khanna-jain@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Aikuisen kantasolut ovat erilaistumattomia soluja, joilla on rajoittunut jakaantumiskyky. Viisaudenhampaasta eli kolmannesta poskihampaasta peräisin olevat hampaan kantasolut ovat uusi solutyyppi käytettäväksi regeneratiivisessa lääketieteessä. Hampaan kantasoluja saadaan pulpasta eli hammasytimestä, hampaan follikkelista sekä periodontaaliligamenttikudoksesta. Hampaan pulpan kantasolut ovat hyvin saatavilla oleva solutyyppi useisiin kudosteknologian sovelluksiin. Nämä solut ovat monikykyisiä kantasoluja, jotka voivat erilaistua mm. rusto-, rasva-, luu- ja lihassoluiksi sekä hermokudoksen solutyypeiksi. Viimeaikoina luukudosteknologia on kehittynyt yhdeksi lupaavimmista kudosteknologian muodoista. Tässä väitöskirjassa tutkittiin hampaan kantasolujen kasvatusolosuhteita ja erilaistamista luusoluiksi. Töissä käytettiin mm. kasvutekijöitä kuten luun morfogeneettinen proteiini 2 ja 6 (BMP-2 ja -6), glukokortikoidi dexamethasonia sekä D3-vitamiinin metaboliitteja. Tulokset osoittivat että BMP-2 ja -6 lisäävät periodontaaliligamentin kantasolujen luuerilaistumista vain jos ne yhdistetään muihin luusolujen muodostusta tukeviin tekijöihin, kuten dexamethasoniin, askorbiinihappoon ja β-glyserofosfaattiin. Lisäksi havaittiin että D3-vitamiinin metaboliitit ovat tehokkaampia kuin perinteisesti käytetty dexamethasoni pulpan ja follikkelin kantasolujen erilaistumisessa luusoluiksi.

Naudan tai ihmisen seerumia sisältäviä sekä seerumittomia ja eläinperäisistä ainesosista vapaita (SF/XF) soluviljelyelatusaineita vertailtiin pulpan kantasolujen viljelyssä. Ihmisen seerumin tai SF/XF-olosuhteiden käyttö mahdollistaisi solujen turvallisemman käytön soluhoidoissa. Lopulta tutkimme kliiniseen käyttöön soveltuvan solu-biomateriaali-yhdistelmän käyttöä luukudosteknologiassa. Tulosten mukaan pulpan kantasolut kiinnittyvät, säilyvät elinkykyisinä, jakaantuvat ja voivat erilaistua luusoluiksi käytettäessä kolmiulotteista β-TCP/P(LLA-CL) (β-tricalcium phosphate/Poly L-Lactic acid- caprolactone) biomateriaalitukirakennetta.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on että hampaan pulpan kantasolut ovat monikykyisiä, helposti saatavilla olevia soluja tutkimustarkoituksiin. D3-vitamiinin metaboliitit ovat tehokkaita pulpan ja follikkelin kantasolujen luuerilaistuksessa. Ihmisen seerumia sisältävissä elatusaineissa pulpan kantasolut jakaantuivat nopeasti ja erilaistuivat rasva-, rusto- ja luusoluiksi ja siten ihmisen seerumi voisi toimia naudan seerumin korvaavana ainesosana hampaan pulpan kantasolujen kasvatuksessa. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan SF/XF-olosuhteista, sillä kantasolujen jakaantuminen näissä olosuhteissa oli hidasta ja erilaistumiskyky oli heikko verrattuna muihin olosuhteisiin. Tämän väitöskirjan tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevissa kudosteknologiaa ja hampaan kantasoluja hyödyntävissä hoitomuodoissa.