LL Ritva Beltin lastenpsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Mother-infant Psychotherapy Groups among Drug-Abusing Mothers - Preventing Intergenerational Negative Transmission (Äiti-vauvapsykoterapiaryhmät huumetaustaisten äitien hoidossa ja ylisukupolvisen negatiivisen kierteen katkaisemisessa)

tarkastetaan 1.2.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Jari Sinkkonen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Tuula Tamminen.

                                                ***

Ritva Belt on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaattn tutkinnon Oulun yliopistossa. Hän on toiminut erikoislääkärinä Tampereen kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluissa vuodesta 2005.

Beltin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1793, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-9005-7 , ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1269, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-9006-4  ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ritva Blet, 0400 363 100, ritva.belt@gmail.com

LEHDISTÖTIEDOTE

Äiti-vauvapsykoterapiaryhmät huumetaustaisten äitien hoidossa ja ylisukupolvisen negatiivisen kierteen katkaisemisessa

Äidin päihteiden käytön taustalta paljastuu useimmiten sekava elämäntilanne, paljon hoitamattomia mielenterveysongelmia ja selvittämättömiä traumaattisia kokemuksia ja menetyksiä. Raskaus on kuitenkin päihteitä käyttävälle naiselle mahdollisuus elämänmuutokseen. Erityisen vaativaksi heidän hoitonsa tekee se, että suurten sisäisten ja ulkoisten muutosten tulisi tapahtua nopeasti ja samanaikaisesti, jotta estetään lapsen fyysinen ja psyykkinen vaurioituminen. Hoidon tärkeä tavoite on estää äidin turvattomuuden ja traumojen kokemusten siirtyminen lapsen kannettaviksi. Tehokkaimmiksi ovat osoittautuneet kokonaisvaltaiset hoidot. Niissä tuetaan sekä äidin että lapsen positiivista vuorovaikutusta ja rohkaistaan äidin psyykkistä eheytymistä ja äitiydessä onnistumista.

Tässä tutkimuksessa esitellään huumetaustaisille äideille kehitetty äiti-vauvaryhmäpsykoterapiamenetelmä ja selvitetään sen käyttökelpoisuutta avohoidossa. Terapiaryhmät toteutettiin Lahden Diakoniasäätiön Löydä timantit -projektissa sekä Tampereen kaupungin perhekuntoutuskeskus Päiväperhossa. Ryhmät käsittivät 20 - 24 viikoittaista kolmen tunnin tapaamista ajoittuen loppuraskaudesta lapsen ensimmäisiin kuukausiin sekä 3-5 kuukauden ajan seurantakäynnit. Perusajatuksena oli tarjota äideille kokemuksia huolenpidosta ja välittämisestä ja vahvistaa heidän kykyään hoivata vauvaansa. Huumetaustaisia ja ei-päihde-ongelmaisia äiti-vauvapareja verrattiin keskenään. Tutkijaryhmä selvitti ryhmäpsykoterapian ja yksilöllisen hoidon vaikutusta äidin huumeiden käyttöön ja hoidossa pysymiseen, äidin mielenterveyteen sekä äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteeseen. Lisäksi tutkittiin, miten hoidon avulla voidaan estää äidin negatiivisten kokemusten ja käyttäytymismallien ylisukupolvinen siirtyminen.

Tutkimuksessa todettiin, että huumetaustaiset äidit olivat raskausaikana psykososiaalisesti erittäin kuormittuneita ja saivat muita äitejä vähemmän tukea läheisiltään. Tulokset kuitenkin osoittavat, että n. 80 % äideistä kykeni jättämään päihteet ja sitoutui avohoitoon. Edellytyksenä oli päihdeongelman tunnistaminen ja varhainen hoitoonohjaus sekä 9 - 12 kuukautta kestävä hoitosuhde yhteen tai kahteen työntekijään. Äidin ja vauvan vuorovaikutus parani sekä ryhmämuotoisessa että yksilöllisessä hoidossa. Merkittävä havainto oli, että päihdeongelmaisille äidille tyypilliset ja lapsen kehityksen kannalta erityisen vahingoittavat kielteiset vuorovaikutusmallit (vihamielinen ja tunkeutuva käyttäytyminen) lasta kohtaan vähenivät enemmän nimenomaan ryhmäpsykoterapiaa saaneilla äideillä.  Nämä äidit ilmoittivat vertaisryhmän tuen ja turvallisuuden tunteen kokemuksen auttaneen heitä vaikeiden asioiden kohtaamisessa ja tunnetilojen hallinnassa. He toivoivat pidempiä ryhmiä.

Ylisukupolvisen negatiivisen kierteen katkaiseminen edellyttää, että päihderiippuvaiset äidit saavat yhdessä vauvojensa kanssa yksilöllisesti suunniteltua ja katkeamatonta tukea. Hoitoon pääsy vaihtelee edelleen suuresti alueittain ja hoitojärjestelmä on pirstaleinen. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreiden toimijoiden tulisi yhdessä suunnitella kuka, miten ja missä järjestyksessä parhaiten arvioidaan ja hoidetaan äitien päihdeongelmaa ja trauma- ja psyyketaustaa ja miten voidaan samanaikaisesti estää pienen lapsen kehityksen vaurioituminen.