FM Jussi Rantalan historian alaan kuuluva väitöskirja

Maintaining Loyalty, Declaring Continuity, Legitimizing Power. Ludi Saeculares of Septimius Severus as a Manifestation of the Golden Age  (Uskollisuus, jatkuvuus ja vallan legitimaatio: Septimius Severuksen vuosisataisjuhlat kulta-ajan manifestaationa.)

tarkastetaan 1.2.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Ray Laurence (University of Kent at Canterbury). Kustoksena toimii professori Christian Krötzl.

                                                ***

Jussi Rantala on syntynyt Parkanossa ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Rantalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1803, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-9028-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1279, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-9029-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jussi Rantala, 050 547 5315, jussi.p.rantala@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE


Rituaalit luovat yhteisöllisyyttä ja muokkaavat identiteettejä; tämä piirre korostuu erityisesti suurten murrosten, kriisien ja muutosten yhteydessä. Septimius Severuksen vuosisataisjuhlat vuonna 204 ovat tästä erinomainen esimerkki. Severus oli kenraali, “ulkopuolinen”, Afrikassa syntynyt vallantavoittelija (ja jolla oli vieläpä vaimonaan syyrialainen prinsessa), joka nousi keisariksi ja perusti dynastian voittamalla sisällissodan; kyseinen sisällissota oli ensimmäinen Rooman valtakunnassa yli sataan vuoteen - suuren luokan kriisistä siis oli kyse aikalaistenkin näkökulmasta. Vuosisataisjuhlat vuonna 204 olivat Severukselle keino vakauttaa oma valta-asema ja samalla määritellä yhteisölle, minkälainen tulisi ‘oikean’ roomalaisen identiteetin olla vallanpitäjien näkökulmasta.

Juhlat vahvistivat keisarin valtaa sekä tradition että muutoksen avulla. Toisalta rituaali sidottiin varhaisempiin perinteisiin, erityisesti keisari Augustukseen; toisaalta mukana oli monia uudistuksia, jotka korostivat Severuksen omaa näkemystä roomalaisuudesta, niistä arvoista joiden pohjalle yhteisöllinen identiteetti tuli rakentaa.

Uusista arvoista nousee esiin kolme: perhe ja siihen liittyneet roolit, keisarin anteliaisuus (indulgentia) sekä universalismi. Perhe ja sukupuolten ‘oikeat’ roolit tulivat esiin keisarin sekä syyrialaistaustaisen keisarinna Julia Domnan tehtävissä rituaalin aikana: heidän työnjakonsa ja roolinsa viestittivät yhteisölle, kuinka suuri merkitys sukupuolten ja avieopuolisoiden keskinäisellä harmonialla oli yhteisön onnelle ja menestykselle. Osin edelliseen liittyen Severus esiintyi myös ‘anteliaana isänä’, joka piti huolen alamaisistaan. Kolmanneksi, keisarin ja hänen perheensä valta nähtiin kaikenkattavana, universaalina, ei varsinaisesti paikkaan (kuten Rooman kaupunkiin) tai edes aikaan sidottuna.