TtM Liina-Kaisa Tynkkysen sosiaali- ja terveyspolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Towards partnership? Studies on public-private collaboration in health and elderly care services in Finland (Kohti kumppanuutta? Tutkimuksia yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä terveydenhuollon ja vanhojen ihmisten palveluiden alalla Suomessa)

tarkastetaan 22.2.2013 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on tutkimusjohtaja Karsten Vrangbæk (Danish Institute of Governmental Research). Kustoksena toimii professori Juhani Lehto.


                                                ***

Liina-Kaisa Tynkkynen on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana Tampereen yliopiston terveysteiteiden yksikössä.

Tynkkysen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1800, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9022-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1276, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9023-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Liina-Kaisa Tynkkynen, puh. 044 5217569, liina-kaisa.tynkkynen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus ei toteudu sosiaali- ja terveyspalveluissa


Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveys- ja vanhuspalveluissa ei näytä olevan sellaista, että se tällä hetkellä palvelisi niitä tavoitteita, joita kunnissa yksityisten palveluiden ostoilla tavoitellaan. Palveluiden tilaajilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on keskenään hyvin erilaiset näkemykset yhteistyön luonteesta. Väitöstutkimus avaa uuden näkökulman yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön nostamalla esille organisaatio ja yksilötasolla vaikuttavat esteet kumppanuudelle.

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa keskustellaan nykyään kiivaasti. Yksi viimeisimmistä pinnalle ponnahtaneista yhteistyön muodoista on niin kutsuttu yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus. Kumppanuudesta puhutaan entistä enemmän, ja siitä on tullut myös osa poliittisen retoriikan sanastoa. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyösuhteita ei ole Suomessa kuitenkaan juuri tutkittu.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä terveyspalveluissa ja vanhojen ihmisten palveluissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 1) millaisia tavoitteita kunnissa asetetaan yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtävälle yhteistyölle, 2) millaisia edellytyksiä yhteistyölle on, kun asiaa katsotaan organisaatioiden johtamiskulttuurien näkökulmasta ja 3) miltä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö näyttäytyy käytännössä.

Kunnissa palveluiden ostojen taustalla on muun muassa halu oppia yksityisiltä palveluntuottajilta ja näin kehittää omaa palveluntuotantoa. Lisäksi halutaan tarjota monipuolisempia palvelukokonaisuuksia palveluiden käyttäjille. Käytännössä yhteistyö ei kuitenkaan näytä olevan sellaista, että se palvelisi yhteistyölle asetettuja tavoitteita. Tulokset osoittivat, että palveluiden tilaajilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on hyvin erilaisia näkemyksiä yhteistyön luonteesta. Palveluiden tilaajat kokivat, että he kykenevät luottamaan yksityisiin palveluntuottajiin, että palveluja kehitetään yhteistyössä ja että sopimuksia arvioidaan myös sopimuskauden aikana. Yksityiset palveluntuottajat sen sijaan kokivat yhteistyön luonteen jokseenkin päinvastaisena. Voidaankin todeta, että kun yhteistyötä tarkastellaan palveluja tilaavien julkisten organisaatioiden näkökulmasta yhteistyöstä on mahdollista löytää kumppanuuden elementtejä. Yksityisten palveluntuottajien näkökulmasta, kumppanuuden elementtejä ei sen sijaan ole juuri mahdollista tunnistaa.

Tutkimus tarjoaa kuntapäättäjien, poliitikkojen ja palveluntuottajien käyttöön tietoa, jonka avulla yhteistyön eri osa-alueita on helpompi tunnistaa. Tällaisia yhteistyön elementtejä ovat muun muassa yhteistyölle asetetut tavoitteet ja yhteistyön kautta tavoitellut hyödyt, tiedon jakaminen toimijoiden kesken, luottamus, palveluiden yhdessä kehittäminen sekä sopimusten joustavuus. Keskustelu yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä on tähän asti keskittynyt Suomessa suurelta osin yhteistyön esteenä oleviin rakenteellisiin ja lainsäädännöllisiin tekijöihin. Väitöstutkimus avaa kuitenkin uuden näkökulman yhteistyöhön ja nostaa esille organisaatio ja yksilötasolla vaikuttavat esteet tiiviimmälle yhteistyölle.