YTM Riikka Homasen naistutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja

Doing Pregnancy, the Unborn, and the Maternity Healthcare Institution (Raskautta, syntymätöntä ja äitiysneuvolainstituutiota tekemässä)

tarkastetaan 8.2.2013 klo 14 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti, yliopistonlehtori Elina Oinas (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii dosentti, akatemiatutkija Marja Vehviläinen.

                                                ***

Riikka Homanen on syntynyt Salossa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana.

Homasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1797, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9013-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1273, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9014-9, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Riikka Homanen, puh. 040-190 1343, riikka.homanen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimus käsittelee syntymätöntä ja tämän suhdetta raskaana olevaan naiseen suomalaisen äitiysneuvolan toimintakäytännöissä. Syntymätön-termi viittaa siihen, miten naisen kohdussa kasvavalla elämällä on monta olemusta asiayhteydestä riippuen. Se voi esimerkiksi olla epämääräinen tunne naisen vatsassa, teknisesti ja kliinisesti ymmärretty sikiö, poliittisesti arvokas ihmiselämä tai jo perheen oma erityinen syntymätön lapsi. Tutkimus tarkastelee tapoja, joilla nämä erilaiset olemukset muodostetaan, liitetään toisiinsa ja naiseen perheessään raskauden hoidossa ja vanhemmuudesta neuvottaessa.

Tutkimuksen tuloksena on, että neuvolatyö on tulevien vanhempien tunteisiin vetoavaa työtä, joka ei kuitenkaan ota vahvaa kantaa hyvästä vanhemmuudesta. Tutkija havaitsi, että neuvola tukee ja ohjaa hienovaraisesti prosessia, jossa syntymättömälle on vähitellen ennen syntymää rakennettu paikka omana persoonanaan perheen konkreettisessa kotitaloudessa, sukulaissuhteissa ja vanhempien mielikuvissa. Tulevien vanhempien, erityisesti raskaana olevan naisen, oletetaan sikiövaurioita ja psykososiaalisia riskejä käsittelevän tiedon valossa pohtivan valintojaan ja tuntemuksiaan syntymättömästä. Tyyliltään perheterapeuttisen pohdinnan ja siitä keskustelemisen, reflektion, ajatellaan johtavan yksilölliseen itseohjautuvuuteen vanhemmuudessa.  

Tutkimus osoittaa myös sen, että vaikka institutionaalisesti siedettyjen vanhemmuussuhteiden variaatio on laajentunut, neuvolan ideaaliperheenä näyttäisi olevan sitoutunut, yhteiskunnasta riippumaton ja kahden heteroseksuaalisen vanhemman perhe, jossa vallitsee sukupuolistettu työnjako, tehtävät ja velvollisuudet. Näistä velvollisuuksista poikkeaminen arvioidaan neuvolassa periaatteessa mitattavissa olevien riskitekijöiden avulla. Tutkimuksen havainto on, että poikkeaminen normaaliuden mittakaavasta, johon myös reflektion arvioitu puute voidaan lukea, johtaa naisten vastuullistamiseen, moraaliseen tuomitsemiseen ja interventioihin. Tuloksena on se, että joidenkin naisten suhteet syntymättömiin määrittyvät huonosti hoidetuiksi. Näiden naisten riskitekijöiksi arvioidut elämäntilanteet muistuttavat vanhoista yhteiskuntaluokkaominaisuuksista, vaikka periaatetasolla neuvolajärjestelmän tulisi kohdella kaikkia tasavertaisesti samoin.

Tutkimuksella osallistutaan muun muassa keskusteluun hyvinvointipalveluiden muutoksesta sekä neuvolan roolista turvattaessa syntymättömän terveyttä. Tutkimuksessa havaitaan, että neuvonnan ja hoidon tapa, jossa ei oteta vahvasti kantaa, elää rinnan valtiopaternalismin kanssa. Toisaalta naisia ja miehiä kehotetaan itse pohtimaan ja tuottamaan identiteettinsä ja ratkaisunsa vanhempina ammattilaisten, sukulaisten ja vertaisryhmien hienovaraisella tuella. Toisaalta neuvolassa käyminen, sen aktiviteetteihin ja neuvoihin sopeutuminen näyttäytyy kansalaisvelvollisuutena, naisten velvollisuuksina syntymätöntä kohtaan. Velvollisuudet ovat usein abstrakteja lähisuhteiden emotionaalisia ja kiintymyskäyttäytymiseen liittyviä valintoja, joiden tekemisessä kuullaan myös naisten kokemuksia ja ajatuksia. Tässä mielessä neuvola suojelee syntymätöntä naisen kautta eikä hänestä huolimatta, kuten pakkohoitoratkaisut tekisivät, ainakin kunnes nainen ja hänen perheensä tulevat luokitelluksi riskiryhmäperheeksi.

Tutkimuksessa terapeuttinen reflektion ja hienovaraisen tuen tulkitaan kumpuavan osin yhteiskunnallisesta vaatimuksesta lisätä yksityisyyttä, itsenäisyyttä ja valinnanvapautta palveluita käyttäville. Vaikka kauniit voimaannuttamisen ja vapaaehtoisuuden toimintaperiaatteet tuottavat hyvinvointia ja toimijuutta joillekin naisista, ne myös sallivat raskaana olevien naisten kontrolloimisen ainakin yhteisöissään ja perheissään. Vaatimus valinnanvapaudesta voidaan tulkita myös kulutuskapitalismin vaatimukseksi kohdella naisia kuluttajina, jotka vapaasti valitsevat hoivapalveluja kuin tuotteita. Naiset eivät lopulta ole vapaita valitsemaan mitä tahansa ja markkinalogiikka sopii yleensä huonosti hoitosuhteisiin.

Tutkimuksen aineisto perustuu etnografiseen kenttätyöhön neljässä äitiysneuvolassa noin kolmen kuukauden aikana vuosien 2006–2008 välillä. Se koostuu videonauhoituksista, havainnoista, haastatteluista ja dokumenttiaineistosta.