TtM Mari Salminen-Tuomaalan hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytyminen prosessina; Psykososiaaliseen tasapainoon pyrkiminen (Coping of myocardial infarction patients and their spouses as a process; Striving towards psychosocial balance)

tarkastetaan 6.9.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Anna-Maija Pietilä (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Eija Paavilainen.

Sydäninfarktista selviytyminen on haaste sekä potilaalle että hänen puolisolleen

Väitöstutkimuksessa kuvailtiin sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytymistä sydäninfarktin akuutissa vaiheessa potilaan ollessa sairaalassa sekä neljän ja kahdentoista kuukauden kuluttua sydäninfarktista. Sydäninfarkti murentaa sekä sydäninfarktipotilaan että hänen puolisonsa elämänhallintaa. Sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytymistä ei voida kuvata yhtenä, samansuuntaisena selviytymisprosessina. Avioparin psykososiaaliseen tasapainoon pyrkiminen ilmenee viitenä erilaisena selviytymisprosessina, jotka ovat ongelmanratkaisukeskeinen, toimintakeskeinen, seesteinen, epävarma ja sairauskeskeinen selviytymisprosessi.

Ongelmanratkaisukeskeiselle selviytymisprosessille on tyypillistä tilanteen hallinnan etsiminen jo sairaalavaiheessa. Tällöin sydäninfarktipotilas ja hänen puolisonsa pohtivat sydäninfarktin merkitystä sekä potilaan näkökulmasta että koko perheen elämäntilanteen kannalta. Heille on tyypillistä avoin, rakentava vuorovaikutus ja johdonmukainen tarttuminen ilmenneisiin ongelmiin.

Myös toimintakeskeiselle selviytymisprosessille on tyypillistä tilanteen hallinnan etsiminen jo sairaalavaiheessa. Tällöin sydäninfarktipotilas ja hänen puolisonsa pyrkivät ylläpitämään arjen jatkuvuutta ja turvallisuutta. Heillä ei kuitenkaan ole voimavaroja käsitellä sydäninfarktiin liittyviä pelkojaan ja keskustella niistä avoimesti. Arjen rutiineihin keskittymällä pyritään torjumaan tilanteen pelottavuus. Tilanteen vakavuuden kieltäminen aiheutuu kyvyttömyydestä käsitellä vaikeiksi koettuja tunteita ja kyvyttömyydestä jakaa niitä keskenään. Kieltäminen toimii puolustusmekanismina, kun omat voimavarat eivät riitä tilanteen käsittelyyn.

Seesteiselle selviytymisprosessille on tyypillistä, että sydäninfarktipotilas ja hänen puolisonsa suhtautuvat tilanteeseen rauhallisesti, hyväksyvät sydäninfarktin ja etsivät tilanteen hallinnan tunnetta yhdessä jo potilaan sairaalavaiheessa. He keskustelevat sydäninfarktista avoimesti ja pohtivat tilanteen merkitystä elämän tarkoituksen näkökulmasta. Sekä potilas että puoliso luottavat voimavaroihinsa ja kokevat elämänsä mielekkäänä, merkityksellisenä ja johdonmukaisena.

Epävarmalle selviytymisprosessille on tyypillistä kokemus tilanteen hallinnan menettämisestä sekä fyysisestä ja henkisestä epätasapainosta jo sairaalavaiheessa. Tällöin avioparin selviytymisprosessia vaikeuttavat ahdistuneisuus, masentuneisuus ja stressaantuneisuus.

Sairauskeskeiselle selviytymisprosessille on tyypillistä, että sydäninfarktipotilas ja hänen puolisonsa kokevat menettäneensä tilanteen hallinnan jo sairaalavaiheessa. Potilaan tilannetta kuvaa kokemus fyysisestä voimattomuudesta ja oireiden ehdoilla elämisestä. Myös puoliso ahdistuu potilaan heikosta terveydentilasta ja oireista. Avioparin elämää kuvaa episodimainen pyrkimys psykososiaaliseen tasapainoon, sillä heidän elämänsä ohjautuu hetki hetkeltä potilaan voinnin mukaan. He elävät sairauden ehdoilla.

Sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytymisorientaatio säilyy samansuuntaisena neljän ja kahdentoista kuukauden kuluttua sydäninfarktista. Perhedynamiikan toimivuus, vuorovaikutuksen avoimuus ja sosiaalisen tuen saaminen edistävät sekä sydäninfarktipotilaan että hänen puolisonsa selviytymistä. Hoitohenkilökunnan on tärkeää kiinnittää huomiota sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa psykososiaaliseen selviytymiseen ja tukea heitä keskustelemaan avoimesti vaikeastakin tilanteesta, koska vaikeiden asioiden kätkeminen toinen toiseltaan voi johtaa pitkällä aikavälillä kuormittumiseen ja jännitteisiin aviopuolisoiden välillä.

Väitöstutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla sydäninfarktipotilaita ja heidän puolisoitaan erikseen sairaalavaiheessa sekä neljän ja kahdentoista kuukauden kuluttua sydäninfarktista. Aineisto analysoitiin grounded theory –menetelmällä ja tutkimuksella tuotettiin sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa selviytymistä kuvaava substantiivinen teoria. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa ohjauksen kehittämisessä. Sydäninfarktipotilaan ja hänen puolisonsa psykososiaalisen tukemisen tarve korostuu hoitotyössä, sillä sydäninfarktipotilaan hoitoaika sairaalassa on lyhentynyt lääketieteellisten hoitomuotojen nopean kehityksen myötä. Potilas joutuu ottamaan nopeasti vastuun jatkohoidostaan. Erityisen tärkeää on tukea niiden sydäninfarktipotilaiden selviytymistä, joilla ilmenee masennusta jo sairaalavaiheessa.


                                               ******

Mari Salminen-Tuomaala on syntynyt Kuortaneella ja hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii lehtorina ja terveydenhuollon opettajana.

Salminen-Tuomaalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1844, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9121-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1323, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9122-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite
: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Mari Salminen-Tuomaala, puh. 050 5739 568, mari.salminen-tuomaala@seamk.fi