HM Aarne Kilpimaan yrityksen johtamisen alaan kuuluva väitöskirja

Johtajuus relationaalisina käytäntöinä yrityksen strategisessa muutoksessa (Leadership as relational practices in company’s strategic change)

tarkastetaan 4.10.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa Pinni A rakennuksessa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Pauli Juuti (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Kustoksena toimii professori Arja Ropo.

Johtajuus relationaalisina käytäntöinä yrityksen strategisessa muutoksessa

Tutkimus liittyy yritysten strategioista, strategiaprosesseista ja niiden johtamisesta käytävään ajankohtaiseen keskusteluun. Monissa yrityksissä on lähes jatkuvasti käynnissä strategisia muutoksia, jotka ovat yritysten menestymisen kannalta keskeisiä. Yleinen johtajuuden ongelma on kuitenkin, kuinka henkilöstö saadaan sitoutumaan jatkuviin muutoksiin, jotta yritys voi toimia koherentilla tavalla. Tämän tutkimuksen mukaan yrityksen muutos ja johtajuus rakentuvat ja kehittyvät jatkuvasti koko henkilöstöä osallistavissa prosesseissa.

Tutkimus käsittelee suomalaiseen teollisuuskonserniin kuuluvan yrityksen johtajuutta strategisessa muutoksessa. Tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena oli auttaa kohdeyritystä suunnittelemaan uusi strategia ja edistää strategian implementointia yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tutkimuksessa haettiin vastausta kysymykseen, miten johtajuus rakentuu strategisessa muutoksessa? Tutkimuksen keskeinen väite on, että johtajuus yrityksen muutoksessa rakentuu relationaalisina käytäntöinä. Relationaalisissa käytännöissä korostuvat koko henkilöstön osallistuminen vuoropuheluun, moniäänisyys, yhteisöllisyys ja kehkeytyvien ratkaisujen kontekstuaalisuus. Keskeisenä osallistuvan toimintatutkimuksen menetelmänä olivat episodit, joihin tutkija osallistui yhtenä osallistujana kohdeyrityksen henkilöstön kanssa. Episodien dialogit tarjosivat tutkijalle tutkimuksen kenttävaiheessa runsaan tutkimusaineiston, tutkija saattoi seurata kohdeyrityksen muutosprosessia ”sisältäpäin ja reaaliajassa”. Episodeissa rakentui yrityksen yhteisöllinen ja dynaaminen toimintamalli, ja episodien kautta yritys saattoi toteuttaa haluamansa muutokset. Käytetty menetelmä hyödytti sekä kohdeyritystä että tutkimusta.

Tutkimuksessa hyödynnettiin strategian post-prosessuaalista näkökulmaa vähentämällä strategian suunnitelmallisuutta ja ennalta asetettuja tavoitteita (rakentamisen modus) ja antamalla aikaa ja tilaa henkilöstön keskinäiselle dialogille (viipymisen modus). Heideggerin filosofiaan perustuen viipyminen tarkoittaa kotoista ja kiireetöntä olemista, positiivisessa mielessä pysähtymistä avautuvien asioiden äärelle yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Viipyminen toteutui toistuvissa episodeissa väljien strategisten kehysten puitteissa. Yhteisissä dialogeissa yrityksen todellisuus avautui osallistujille uudella tavalla ja tuotti hyödyntäen osallistujien osaamispotentiaalia innovatiivisia ratkaisuja yrityksen toimintaan. Strategian suunnittelu, implementointi ja arviointi toteutuivat linkittyneenä läheisesti toisiinsa ketterän strategian tavoin. Uusien sisällöllisten ratkaisujen ohella episodit tuottivat kohdeyritykselle uuden jatkuvaan vuoropuheluun perustuvan organisoitumisen tavan.      

Johtajuusteoriat ovat pääsääntöisesti tutkineet johtajuutta älyllisenä toimintona ikään kuin johtajat käyttäytyisivät kehottomina olioina, vaikka johtajuus on suurelta osin esteettistä toimintaa. Johtajuuden ”liha” on metafora kehon ja mielen vastavuoroisesta liikkeestä, joka synnyttää sekä älyllisesti että kehollisesti kokonaisvaltaista johtajuutta. Johtajuuden ”liha” kehkeytyy relationaalisissa suhteissa. Tässä tutkimuksessa episodit olivat keskeisiä holistisen tiedonmuodostuksen paikkoja, jotka konstruoivat dialektisesti yritystä ja yrityksen henkilöstöä. Yhteisöllisen organisoitumisen myötä kehkeytyivät yrityksen sosiaalinen järjestys, arvot, asenteet, käyttäytyminen ja näkemykset. Muutoksen ja johtajuuden ohella toimijoiden sosiaalinen itse ja relationaalinen itse rakentuivat yksilöitä voimaannuttavissa prosesseissa.

Uudet yhteisölliset käytännöt synnyttivät jaetun vastuun ja vallan johtajuuden irtaantuessa yksilöistä yksilöiden välisiin suhteisiin ja johtajuuden ”lihaan”. Kokonaisvaltaisen johtajuuden kuvaaminen edellytti uusia käsitteitä kuten ”johtajuudellisuus”, ”johtajuustoimijuus”, ”johtajuudelliset taidot” ja ”johtajuus organisaatiotason ominaisuutena”. Kohdeyrityksessä alaiset osallistuivat aktiivisesti johtajuuden prosesseihin, ja johtajat säilyttivät asemansa mutta heidän tehtävänsä muuttuivat merkittävästi.

                                               ******

Aarne Kilpimaa on syntynyt Pelkosenniemellä ja hän on suorittanut hallintotieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Kilpimaa toimii kehityspäällikkönä Tampereen yliopistossa.

Kilpimaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1848, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9200-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1328, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9201-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Aarne Kilpimaa, puh. 050 318 6900, aarne.kilpimaa@uta.fi