FM Elina Rannan englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja

Universals in a Universal Language? - Exploring Verb-Syntactic Features in English as a Lingua Franca
(Kieliuniversaaleja maailmankielessä? Tutkimus lingua franca -englannin verbisyntaktisista piirteistä)

tarkastetaan 25.10.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa Pinni A rakennuksessa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Philip Shaw (Tukholman yliopisto). Kustoksena toimii professori Päivi Pahta.

Kieliuniversaaleja kansainvälisessä englannissa?

Englanti on maailmankieli, jota puhutaan nykyään enemmän ei-äidinkielisten puhujien kesken yhteisenä ‘lingua francana’ kansainvälisissä yhteyksissä kuin äidinkielisten puhujien kesken. Silti tätä kielimuotoa on alettu tutkia vasta 2000-luvulla. Ei-äidinkielisten englanninpuhujien puhetta on perinteisesti verrattu kirjoitetun kielen kielioppiin ja poikkeamia tästä ‘koulukieliopista’ on totuttu pitämään virheinä. Usein niille on haettu selitystä puhujan äidinkielestä.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin puhutun kansainvälisen englannin neljää verbilausekepiirrettä (-ing-muotoja, kysyvän sivulauseen sanajärjestystä, if-lauseen verbimuotoja ja ‘there is’-rakennetta), joiden käyttö ei-äidinkielisillä puhujilla poikkeaa ‘koulukieliopista’, ja joiden poikkeava käyttö näyttää olevan yleistä kansainvälisillä puhujilla äidinkielestä riippumatta. Aineistona toimi akateemisissa tilanteissa nauhoitettu, puhuttu kansainvälinen englanti. Edellä mainittuja poikkeavia verbilausekepiirteitä verrattiin äidinkielisten akateemisten puhujien puheeseen, ja huomattiin, että samanlaisia poikkeamia löytyi myös heidän puheestaan. Kolmessa em. piirteessä (-ing-muodot, kysyvän sivulauseen sanajärjestys ja ‘there is’-rakenne) “virheet” olivat laadullisesti hyvin samankaltaisia ja esiintyivät samantyyppisissä lauseympäristöissä molemmilla puhujaryhmillä. Määrällisesti ei-äidinkielisten puheessa poikkeavuutta oli enemmän, mutta laadullisesti vain if-lauseet näyttivät selkeästi olevan erilaisia puhujaryhmien välillä.

Tämä herättää kysymyksen, ovatko ei-äidinkielisten puhujien “virheet” aina todella omasta äidinkielestä johtuvia virheitä vai voisivatko jotkut niistä olla paremminkin kieliuniversaaleja, ts. englannin puhekielen kieliopin yleisiä piirteitä (joihin on viitattu myös termillä angloversaalit). Koska samantyyppisiä poikkeavuuksia löytyy niin äidinkielisten kuin ei-äidinkielisten puheesta sekä tutkimuskirjallisuuden perusteella lukuisista englannin murteista ja muista puhutuista varieteeteista, näyttää selkeältä, että “virheet” eivät ole ainakaan kansainvälisten puhujien äidinkielistä johtuvia. Pikemminkin ne näyttäisivät tämän tutkimuksen perusteella selittyvän puheen tuottamisen ja prosessoinnin omaleimaisuudella (verrattuna kirjoitettuun kieleen). Rakenteet, joita sekä äidinkieliset että ei-äidinkieliset käyttävät puheessaan ovat sopeutuneet puheen reaaliaikaiseen tuottamiseen ja näin ollen saattavat toimia jopa puheen sujuvoittajina.

Kaiken kaikkiaan tutkimus viittaa siihen, että kansainvälisten puhujien puhe on monella tapaa yhtälailla ‘normaalia’ kuin äidinkielistenkin puhe, vaikka kieliopillista poikkeavuutta onkin määrällisesti enemmän. Erityisesti tutkimus on jälleen kerran muistutus siitä, että puhekieltä ei pidä arvioida kirjoitetun kielen normein, eikä ei-äidinkielisiä puhujia rangaista (esim. puhutun kielen testeissä) “virheistä”, jotka itse asiassa esiintyvät myös äidinkielisten (korkeasti koulutettujen) puhujien puheessa.

                                               ******

Elina Ranta on syntynyt Kauhajoella ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Rannan väitöskirjaväitöskirja ilmestyy monisteena. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1366, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9299-0, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: elina.ranta@uta.fi

Lisätietoja: Elina Ranta, elina.ranta@uta.fi