PsM, FM Jani Kettusen psykologian alaan kuuluva väitöskirja

Visual Neglect and Orienting Bias in Right Hemisphere Stroke Patients with and without Thrombolysis (Huomiotta jäämishäiriö liuotushoidetuilla ja hoidon ulkopuolelle jääneillä oikeanpuoleisen aivoinfarktin sairastaneilla potilailla)

tarkastetaan 1.11.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Linnan luentosalissa K 103, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä dosentti Päivi Hämäläinen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Mervi Jehkonen.

Toispuoleinen huomiotta jääminen ja oikeanpuoleinen havaintovinouma – edistääkö liuotushoito akuuttivaiheen kuntoutumista?

Aivoinfarkti ja liuotushoito
Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on Suomessa neljänneksi yleisin kuolinsyy sepelvaltimotaudin, syöpäsairauksien ja dementian jälkeen. Vuosittain noin 25000 suomalaista sairastaa AVH:n, joista aivoinfarkteja on noin 14600. Aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen aivovaltimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa tuottaen paikallisen kudosvaurion jo muutamien minuuttien kuluessa. Koska aivot säätelevät kaikkea ihmisen toimintaa, aivoinfarktin aiheuttama kudosvaurio voi vaikuttaa monin tavoin sairastuneen henkilön fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Aivokudosvaurion aiheuttamiin seurauksiin on yhteydessä muun muassa vaurioituneen alueen sijainti ja koko sekä akuuttivaiheen hoito.
Liuotushoito on todettu toimivaksi akuuttivaiheen hoitomuodoksi, jossa alteplaasi- nimisellä lääkeaineella avataan aivoverisuoneen tullut tukkeuma 4½ tunnin kuluessa infarktin ensioireista. Jos suoni saadaan avatuksi liuotuksella, vaurio jää yleensä pienemmäksi kuin ilman hoitoa. Vaikka liuotushoito on todettu toimivaksi hoidoksi, edelleen on kuitenkin epäselvää, millä tavoin hoito on yhteydessä aivoinfarktin jälkeisiin häiriöihin tiedonkäsittelytoiminnoissa.

Oikeanpuoleinen aivoinfarkti ja toispuoleinen huomiotta jäämishäiriö – vasen puoli kateissa?

Oikeanpuoleisen (OH) aivoinfarktin tyypillinen tiedonkäsittelyhäiriö on huomiotta jääminen eli neglect. Huomiotta jääminen on tarkkaavuuden häiriö, jossa vaurioon nähden vastakkaisen kehonpuoliskon ja toimintatilan huomioiminen on puutteellista tai ei häiriön ollessa vaikeimmillaan onnistu lainkaan. Tällöin tarkkaavuus suuntautuu automaattisesti oikealle (ns. oikeanpuoleinen havaintovinouma) eivätkä vasemman puolen ärsykkeet herätä potilaan huomiota. Häiriön lieventyessä tarkkaavuus suuntautuu edelleen automaattisesti oikealle, mutta nyt vasemmalla puolen sijaitsevat ärsykkeet voivat nostattaa potilaan huomion. Tämä näyttäytyy esimerkiksi etsimistehtävissä oikealta vasemmalle puolelle etenemisenä tai nopeampina reaktioaikoina oikean- kuin vasemmanpuoleisiin ärsykkeisiin.
Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin näönvaraista huomiotta jäämistä kuuden tehtävän sarjalla (Behavioral Inattention Test, BIT) sekä erityisesti keskityttiin kuvaamaan tarkkaavuuden automaattista suuntautumista liuotushoidetuilla ja hoitamattomilla OH-aivoinfarktipotilailla. Tätä selvitettiin BIT:n kolmen etsimistehtävän aloituskohdalla. Tässä tutkimuksessa liuotushoito oli toteutettu kolmen tunnin kuluessa infarktin ensioireista. Osatutkimuksissa käytettiin vertailuryhmänä lisäksi terveitä henkilöitä. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kartoitettiin myös sitä, millaisilla menetelmillä huomiotta jäämishäiriön esiintymistä on aiemmin tutkittu tekemällä katsaus aiempiin tutkimuksiin.

Liuotushoito vähentää huomiotta jäämishäiriön esiintymisen riskiä sekä oikeanpuoleista havaintovinoumaa
Katsauksessa selvisi, että huomiotta jäämishäiriön tutkimiseen on käytetty useimmiten kahdenlaisia tehtäväsarjoja, mutta myös sellaisia tutkimuksia löytyi, joissa on käytetty vain muutamia tai ainoastaan yksittäisiä tehtäviä. Tällä on todennäköisesti vaikutusta häiriön tunnistamiseen. Huomiotta jäämishäiriön alatyyppierittely oli näissä tutkimuksissa vähäistä.
Aiemmissa OH-potilasaineistoissa huomiotta jäämishäiriötä on esiintynyt noin 40 %:lla. Tässä tutkimuksessa liuotushoidetuilla potilailla huomiotta jäämishäiriötä esiintyi akuuttivaiheessa vain 15 %:lla. Niillä potilailla, jotka jäivät liuotushoidon ulkopuolelle, oli merkitsevästi suurempi huomiotta jäämishäiriön esiintymisriski. Tällä potilasjoukolla esiintyi myös enemmän tarkkaavuuden oikeanpuoleista havaintovinoumaa kuin liuotushoidetuilla potilailla. Vaikka vasemmanpuoleinen huomiotta jääminen korjaantui kuuden kuukauden kuluessa suurimmalla osalla liuotushoidon ulkopuolelle jääneistä potilaista, silti oikeanpuoleista havaintovinoumaa oli havaittavissa. Terveet koehenkilöt poikkesivat liuotushoitopotilaista siten, että heillä tarkkaavaisuus suuntautui etsimistehtävissä enemmän vasemmalle.

Tärkeä tutkia ja tunnistaa oikeanpuoleisin aivoinfarktin häiriöt ajoissa
Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan huomiotta jäämishäiriö on moninainen oireyhtymä sekä sitä, että liuotushoito on ilmeisemmin yhteydessä huomiotta jäämishäiriön oireiden esiintymiseen. Vaikka tulokset antavat jonkin verran viitettä siitä, että liuotushoito vähentää huomiotta jäämishäiriön esiintymisriskiä akuuttivaiheessa ja edistää toipumista, lyhyt toipumisjakso ja liuotushoito eivät sellaisenaan olleet riittäviä palauttamaan potilaita täysin oireettomiksi. Myöskään kuuden kuukauden toipumisjakso ei ollut riittävä palauttamaan niitä potilaita täysin oireettomiksi, jotka jäivät liuotushoidon ulkopuolelle.
Kliinisessä mielessä on tärkeää tunnistaa kaikki OH-aivoinfarktipotilaat, joilla on viitteitä huomiotta jäämishäiriöstä akuuttivaiheen liuotushoidosta huolimatta, koska tunnistamattomina ne voivat heikentää työkykyä erityisesti tarkkuutta vaativissa työympäristöissä ja lisätä onnettomuusriskiä. Huomiotta jäämishäiriön tunnistamiseksi on hyvä käyttää kattavia menetelmiä, esimerkiksi standardoituja tehtäväsarjoja ja niiden lisäksi häiriön keventyessä, oikeanpuoleisen havaintovinouman tavoittavia menetelmiä, kuten aloituspisteen merkitsemistä etsimistehtävissä myös akuuttivaiheen jälkeen.

                                               ******

Jani Kettunen on syntynyt Joensuussa ja hän on suorittanut psykologian ja filosofian maisterin tutkinnot Tampereen yliopistossa.

Kettusen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1858, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9227-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1339, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9228-0, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Jani Kettunen, jani.kettunen@gmail.com