HM Nina V. Nygrenin ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Liito-oravan suojelun poliittinen prosessi ja suunnitteluvara Tampereen kaupunkiseudulla (Flying squirrel conservation: policy process and the margin of planning in the Tampere City Region)

tarkastetaan 15.11.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa Pinni A rakennuksessa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Eeva Berglund (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Yrjö Haila.

Liito-oravien suojelua mahdollista parantaa paikallisen yhteistyön avulla


Liito-oravien asuttamien pienten alueiden tiukka suojelu on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen ongelmia erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön suunnittelussa. Toisaalta liito-oravien aiheuttamat ongelmat antavat erilaisille toimijoille mahdollisuuksia haastaa paikallisia suunnitelmia ja politiikkaa. HM Nina V. Nygrenin väitöskirja käsittelee näitä kiistoja sekä niihin johtaneita kehityskulkuja, ja esittää myös keinoja ratkaista liito-oravasta johtuvia vaikeita suunnittelu- ja kiistatilanteita.

Uudenlaisia suojelukeinoja kehitettiin Tampereen kaupunkiseudulla kahdessa tutkimus- ja kehityshankkeessa, joihin väitöskirjatutkimus perustuu. Hankkeiden alla järjestetyt työpajakeskustelut kokosivat yhteen liito-oravan kannalta keskeisiä seudun toimijoita. Nygrenin tutkimuksen keskeinen tulos on, että sekä liito-oravien suojelu että maankäytön suunnittelu hyötyvät, jos toimijoiden yhteistyötä parannetaan ja jos kehitetään uudenlaisia, joustavampia luonnonsuojelun keinoja. Pienten alueiden suojelu soveltuu nimittäin huonosti liito-oravalle, joka tarvitsee riittävästi soveltuvia metsäalueita seudullisessa verkostossa. Konkreettisina esimerkkeinä työpajoissa esiin nousseista ideoista voidaan mainita esimerkiksi kunnan omistamien virkistysmetsien hoitaminen niin että ne soveltuvat paremmin liito-oraville sekä kaavasuunnittelun, luonnonsuojelun ja metsänhoidon toimijoiden keskinäisen yhteistyön vahvistaminen kunnissa ja kuntien välillä.  

Luonnonsuojelun merkitys on maankäytön suunnittelussa viime vuosina kasvanut. Maankäytön suunnitteluvaran, eli suunnittelun ratkaisuvaihtoehtojen, voidaan ajatella kaventuvan jos liito-oravien suojelu mutkistaa suunnittelua. Väitöskirjassa on kehitetty tätä suunnitteluvaran käsitettä, ja pyritty laajentamaan suunnitteluvaraa, eli löytämään uusia suunnittelun vaihtoehtoja liito-oravan suojelun kohdalla (suojelun tavoitteista tinkimättä). Tässä tutkimuksessa tutkija on siis aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan tutkimuskohteeseen, ja tehnyt yhteistyötä Tampereen kaupunkiseudun toimijoiden kanssa.

Nygrenin tutkimuksen perusteella liito-oravan suojelun suunnitteluvara avartuu erityisesti yhteistyön kautta, mutta myös neljään muun eri ulottuvuuden kautta: 1) ekologisten mahdollisuuksien (esimerkiksi tieto liito-oravien elintavoista) ja 2) lainsäädännöllisten mahdollisuuksien (löydetään mahdollisuuksia saavuttaa suojelutavoitteet uusilla tavoilla) kautta, laajentamalla 3) maankäytön suunnittelun (tehdään uudenlaisia kaavaratkaisuja) ja 4) luonnonhoidon keinovalikoimia (hoidetaan metsiä liito-oravaa hyödyttävin tavoin). Toisaalta kiistoista maankäytön suunnittelussa ja luonnonsuojelussa on mahdotonta päästä eroon. Kiistojen ja yhteistyön vaihtelu puoltaa Nygrenin mukaan kuitenkin jatkuvan ja laajan vuorovaikutusyhteyden tärkeyttä maankäytön suunnittelussa.

Kansallinen ja kansainvälinen päätöksenteko vaikuttavat kaupunkiseudun käytäntöihin ja päätöksiin. EU:n luontodirektiivin kansallinen soveltaminen on vaikuttanut liito-oravan suojelun paikalliseen suunnitteluvaraan. Liito-oravan suojelu on kansallisten suojeluohjeiden myötä kaventunut erityisesti metsänhoidossa tarkoittamaan pienten alueiden tiukkaa suojelua. Tällaiseen suojeluratkaisuun päädyttiin suojelukorvausten minimoimiseksi ja metsänhoidon sujuvoittamiseksi.

Liito-oravien suojelu, kuten luonnonsuojelu muutenkin, nojaa vahvasti (luonnontieteelliseen) tietoon. Suojelusuositusten laatiminen maankäytön suunnittelua varten pelkkien vihjeiden (kuten papanoiden ja pesäkolojen) avulla on vaikeaa, mutta liito-oravakartoittajat selviävät tästä haasteesta henkilökohtaisen, eettisen ja affektiin perustuvan luontosuhteensa avulla. Heidän monipuolista tietämystään voisi hyödyntää nykyistä paremmin maankäytön suunnittelussa. Toisaalta paraskin saatavilla oleva tieto on epävarmaa, etenkin tieto liikkuvaisten eläinten elinpaikoista. Tiedon epävarmuudet yhdessä paikallisen kiistan kanssa voivat synnyttää ns. institutionaalisen epäselvyyden tilan, eli tilanteita, joissa keskeiset toimijatkaan eivät tiedä kuinka tulisi menetellä. Liito-oravien siirtyminen suunnittelualueella, sinne ilmaantuminen tai sieltä häviäminen aiheuttaa usein tällaisia vaikeita ongelmia. Myös näihin epävarmuuksiin pystytään vastaamaan paremmin yhteistyöllä ja joustavammalla ja dynaamisemmalla luonnonsuojelulla.

                                               ******

Nina V. Nygren on syntynyt Riihimäellä ja hän on suorittanut hallintotieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana.

Nygrenin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1859, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9229-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1340, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9230-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite
: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Nina V. Nygren, puh. 040 563 6472, etunimi.sukunimi@uta.fi