YTM Petri Rekosen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja

Raha, aika, itsekuri. Modernin maailman synty paikallisena ilmiönä. Modernisaatio Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla 1870-1917.
(Money, time, self-discipline. The birth of the modern world as a local phenomenom. Modernization in Savo and South Ostrobothnia 1870-1917)

tarkastetaan 15.11.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Hannu Ruonavaara (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Harri Melin.

Etelä-Pohjanmaa modernisoitui etuajassa


Yhtenä modernisaation tunnusmerkillisistä piirteistä on pidetty siirtolaisuutta, jota on useissa suomalaisissa sosiaalihistoriallisissa tutkimuksissa tulkittu maaseudun liikaväestön mobilisaationa. Kärjekkäimmillään väitteenä on ollut se, että siirtolaisuuden takana olisi ollut elintason romahtaminen. Tässä tutkimuksessa Amerikan siirtolaisuus toimii väestöllisen, taloudellisen ja mentaliteetin tarkastelun lähtökohtana.

Etelä-Pohjanmaalta Amerikan siirtolaisuus oli noin kymmenkertaista Savoon verrattuna. 1900-luvun alkuun tultaessa mukana oli vahvasti edustettuina kaikki maalaisyhteiskunnan väestöryhmät.  Voidaankin kysyä millaiset väestölliset ja taloudelliset suhteet vallitsivat juuri siirtolaisuuden kynnyksellä 1870-luvulla ja myöhemmin 1900-luvun alussa, kun siirtolaisuus oli suurimmillaan.
 
Etelä-Pohjanmaa oli jo 1880-luvulla siirtynyt kapitalistiseen tuotantotapaan, jonka keskiössä oli karjatalous. Edelleen Etelä-Pohjanmaalla vallitsi jo 1800-luvun loppuvuosikymmeninä laajalle levinnyt rahatalous, kun taas Savossa maksettiin edelleen noin kolmasosa palkoista joko viljana tai rahan ja viljapalkan yhdistelmänä.  Kaiken kaikkiaan elintaso Etelä-Pohjanmaalla oli korkeampi kuin Savossa.

Alemman rahvaan osalta rahanhankintakeinot poikkesivat toisistaan. Etelä-Pohjanmaalla tilaton väestö suuntautui yhä enemmän mäkitupalaisuuteen, jolloin maataloustyön tilalle tai rinnalle tuli yhä useammin laillinen kotiteollisuus. Savossa tilaton väestö puolestaan hankki yhä enemmän rahaa metsätöillä sekä kausiluontoisilla maataloustöillä. Toisin kuin Etelä-Pohjanmaalla, Savossa tilaton rahvas suuntasi tarmoaan myös viinan laittomaan valmistukseen ja myyntiin. Tämä aikansa harmaa talous oli erittäin yleistä etenkin 1900-luvun alussa.
Taloudellisen näkökulman ohella modernisaatiota voidaan tarkastella myös ihmisten ajatteluun liittyvien erojen kautta.

Tässäkin suhteessa erot olivat merkittäviä. Etelä-Pohjanmaalla vuosipalvelus muodosti kasvatuksellisen perustan. Rengit ja piiat oppivat paitsi perinteistä maataloustyötä, myös kädentaitoja. Nämä kädentaidot saattoivat myöhemin muodostua kotiteollisuuden myötä tärkeiksi rahanansaintakeinoiksi. Työntekoa itseään tarkkailtiin hyödyn näkökulmasta. Isännät, mutta myös työntekijät kiinnittivät  usein huomiota työnteon tehokkaan suorittamisen ehtoihin, ruumiinrakenteeseen, erilaisiin ruumiin vajavaisuuksiin sekä erilaisiin toivottaviin tai epätoivottaviin luonteenpiirteisiin.

Savossa käsitys työstä ja työn teon laadusta olivat erilaisia. Työnteko ja asumismuoto kietoutuivat usein toisiinsa, jolloin oli vaikea sanoa, oliko kysymyksessä palkkasuhde vai yhteisöasumisen muoto.  Työn tekemiseen laatuun tai ihmisen luonteenpiirteisiin kiinnitettiin vain harvoin huomiota.
Vallalla oli traditionaalinen elämäntapa.

Etelä-Pohjanmaan ja Savon kurijärjestelmät erosivat toisistaan radikaalilla tavalla. Etelä-Pohjanmaalla kurista oli 1800-luvun loppuun mennessä tullut yhä enemmän itsekuria. Kurin ohella huomiota kiinnitettiin entistä enemmän myös kykyihin. Yksilö valitsi tietyn polun, elämänsuunnitelman, jota noudattamalla hän saattoi päästä tavoitteeseensa. Kurista tuli yhä enemmän itsestäänselvyys ja jopa strateginen valtti taisteltaessa pätevyyksistä. Työntekijät valvoivat toisiaan ja itseään yhä tehokkaammin.

Etelä-Pohjanmaa ja Savo modernisoituivat siis hyvin erilaisilla tavoilla. Etelä-Pohjanmaalla modernisaation ytimessä 1800-luvun loppupuolella olivat tehokkuus ja individualismi, jolloin rahalla oli merkittävä rooli tulevaisuuden muokkaajana. Osana tätä tulevaisuuteen suuntautunutta asennetta oli siirtolaisuus. Savossa puolestaan rahatalous vasta vakiinnutti asemiaan metsäkauppojen ja tukkiyhtiöiden maksamien rahapalkkojen kautta. Vaikka valtio 1800-luvun loppupuolella koetti erilaisin ohjelmin taivuttaa savolaista tilatonta rahvasta moderniin järjestykseen, ei näillä toimenpiteillä 1900-luvun alkuun tultaessa ollut kovinkaan suurta vaikutusta.

                                               ******

Petri Rekonen on syntynyt Vaasassa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut tutkijana vuodesta 2007 alkaen.

Rekosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1864, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9244-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1345, Tampere University Press 2013. ISBN 978-951-44-9245-7, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Petri Rekonen, puh. 044 047 0009, prekonen@hotmail.com